tänään on ollut ehkä itsesäälittävyyden multihuipentuma minulla.
älkää katsoko käsivarttani,
en ole katseen kestävä.
olen kuin sokeri sateella,
valun koko ajan vain poispois.
illat mietin,
miksi en uskalla todella satuttaa itseäni enempää.
sitä,
miksi tämäkin päivä piti nähdä,
tarvitseeko huomista olla olemassa?
vastaus on erittäin selvä:
minun huomista ei kukaan kaipaa.
te kaikki muut olette liian arvokkaita hukattaviksi,
teitä tarvitaan.
tuolla osastolla useimmilla ihmisillä on hirveästi vielä toivoa.
vieressä heillä on vain minä,
toivonsa jo menettänyt surkea tapaus.
valun koko ajan kauemmas kaikesta.
tämä on kaikki,
mihin nyt kykenen.
enempää ei ole.
6 kommenttia:
ihan sama mitä kirjoitat; käveletkö veitsenterällä, lillutko jossain pohjamudissa vai hypitkö tänään kattoon.
se kiinnostaa että miten voit ja että olet elossa.
sinä olet tärkeä.
Voih<3 Tulee ihan itku silmään kun lukee sun tekstejä :(
Jaksa tyttö pieni,
älä luovuta.
Vaikka me ei olla
nähty kuin about 2 kertaa?
mut viestitelty monta vuotta,
niin tuntuu et oot läheinen ja tosi tärkeä!
mutta mitä tahansa käykin,
mitä tahansa vastaan sä taistelet
niin älä luovuta!
oon ollut siellä missä säkin.
se ei oo helppoo, eikä oo mitää
taikatemppui millä sais heti
mielen pirteeks.. mut ajan kanssa.(suuri cliheé?) mutta sitäkin todempi.
pärjäile tyttö pien.
paljon haleja multa
ja söpöltä :D
t. johanna
Ei sinun pidä uskaltaa satuttaa itseäsi enempää.
Ei sinun pidä satuttaa itseäsi ollenkaan.
Sinä olet arvokas.
Ja tärkeä.
<3
Hih, mä oon jääny varmaan koukkuun tähän sun blogiin ku oon käyny kattoo tänään monta kertaa joko oot kirjottanu jotain. <:
mut ei mitää paineita ! =D
t. johanna
Jos voisin, kietoisin sut käsivarteni turvaan ja pitelisin hetken. Koettaisin sovittaa hengityksen rytmin omaani ja unohtaa muun.
johanna: tiedätkö, miten paljon toi merkitsee. se merkitsee ihan älyttömästi! kiitoskiitos, oot kultaa.
Lähetä kommentti