väsynyt oon odottamaan
numero kädessäni toivon, että mua kuunnellaan
kädet on kylmät, veri ei kierrä
ei tää kehoni kestä enää
- -
onko vielä toivoo?
heräsin juuri päiväunilta.
ei pitänyt nukkua,
mutta luovutin kirjan lattialle.
laitoin silmäni kiinni.
verhojen raoista tulviva valo ei häirinnyt uniani.
nukuin syvää unta,
kunnes heräsin selkä hiestä märkänä.
erehdyin puoliunessa syömään,
voi surku.
yritän unohtaa ne kaksi liian isoa leipää.
minulla on iso ikävä ihmisiä,
tahtoisin ne kaikki tähän viereeni heti.
olen ollut tänään hereillä kolme tuntia,
kolme pitkää tuntia.
minut saa niin nopeasti ärtyneeksi.
nyt olen niin ärsyyntynyt ja kyllästynyt elämään,
että otan unilääkettä ja käyn takaisin nukkumaan.
en näe syitä olla hereillä.
en ainuttakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ei kyse ole ollenkaan siitä, etten olisi herkkä. Monet kuvaavat minua ja hyvin usein kuvauksiin kuuluu sana herkkä. Olen vain yrittänyt päästä eroon YLIherkkyydestä ja siitä, että en voi kantaa koko maailmaa harteillani. On nähtävä se fakta, että maailmassa tapahtuu paljon pahaa ja silti on jatkettava omaa elämää.
Itkin minäkin eilen, kyynelet virtasi kuin Niagaran putous ja nenäliinaa kului varmaan parin metrin verran. Kaikista paras opetus heiltä on, että yritän itse jatkaa elämää, vielä kun voin. :-)
Voimia sinullekin ja kiitos kommentisasti! Olin varmaan kirjoittanut jotakin sillä tavalla, että sitä ei käsittänyt oikein.
Ei mitään anteeksipyyntöjä. Väärinkäsityksiä tulee. :>
halaus ja jaksamista roppakaupalla sinnekin <3
Lähetä kommentti