päiväni on mennyt puuhaillen yksin kotona kaikenlaista,
sain huoneen aivan järkyttävään kuntoon.
ainahan se on,
mutta tuo on jo jotain älytöntä.
lattia miltei täysi,
sängynalusia myöten.
olen kadonnut kirjaston kaksi kirjaa,
niitä en löydä mistään.
apua,
apua.
ei minulla ole varaa maksaa 17 euroa yhdestä korvaukseksi!
kirjojen etsinnän lisäksi innostuin askartelemaan,
se on kovin rentouttavaa.
ja rakastan akryylimaaleja,
sitä kun saa vain sotkea.
lisäksi puuhailin kaikenlaista pientä,
syöminen oli unohtua.
yksinoleminen saa puolestani luvan jo riittää,
vaikka tästä päivästä olen osannut ottaa kaiken irti.
aluksi oli hankalaa,
mutta en jäänyt sänkyyn.
(hyvä minä!)
iltaisin ahdistun takuuvarmasti,
joten on kiva,
kun tyttö tulee tänne.
saa lyhentää hieman hiuksiani taas.
odotan häntä saapuvaksi,
käsissään PMMP:n keikkaliput.
parhautta.
on lämmin ilman,
kahvia ja tupakkaa.
en minä edes polta säännöllisesti,
mutta tänään on mennyt muutama.
se on rauhoittanut.
mietin juuri,
kuinka olen kahden vuoden sisällä muuttunut,
muutoksia on tullut älyttömästi.
ensinnäkin,
myönnän biseksuaalisuuteni,
käytän hyvinä päivinä lyhyempiä hameita kuin ennen,
juon alkoholia ja poltan tupakkaa toisinaan,
juon kahvia.
ja sitten nämä ruokasekoilut..
viimeiset voisin unohtaa,
mutta helpommin sanottu kuin tehty.
en taida halutakaan.
tänään en tunne olevani hylkiö,
ylijäämävalumaa.
AUTTAKAA;
miksei teksteihin tule enää rivivälejä?
typerännäköistä ilman.
2 kommenttia:
eihän täällä ennen ollut näin mustaa?
minun mustuuteni katosi eilen yöllä ja tilalle tuli huulia ja violettia. ei, ei minusta ikinä mitään blogin ulkoasun pro-muokkaaja tule. mutta öisin on aina vinkeällä päällä. äsken tuunasin hameen ja sain miljoona ahdostuskohtausta kun sovitin lähes kaikkia vaatteitani (ja niitä on paljon) ja kaikki KIRISTI, PURISTI ja AHDISTI. ei olisi pitänyt. mahan sivuläskit ovat taas valloillaan. olen taas syönyt enemmän kuin lakini sallivat. anteeksi että puhun, siis kirjoitan tämmöistä tänne nyt. se vaan pulspahti ulos ja tekstiksi. en tarkoita pahaa tai halua loukata. ei tietenkään.
pmmp <3
voi oi luoja siitä on aikaa kun näin sen viimeksi. ja silloin en vielä edes pitänyt kyseisestä bändistä. osastolla kuulin heidän kappaleitaan ja ne sanat iskivät vain niin suoraan sydämeen. ne olivat kuin omasta elämästä; ihan mielettömän hienoja. kakkoslevyllä eritoten. en tiedä mihin asti pitäisi kesällä matkustaa että näkisi tytöt taas ja mistä repisi rahat. mutta mutta. pakko nähdä kokea kuulla tanssia ja huutaa. ja olla hetken olemassa.
hyvää vkoloppua pieni. voi hyvin ja paremmin <3 ja haa, meillä on aika samanlaisia suuntauksia elämässä tapahtunut viimevuosina, tosin minulla nyt tuo syöminen on ollut vaivana jo kauempaa. mutta hameet lyhenee lyhenemistään, pojat ja tytöt ovat yhtä kauniita, tupakka palaa, lävistyksiä ilmestyy jne. on ehkä löytänyt enemmän itseään ja ollut rohkeampi, vaikka toisaalta on ihan hukassa ja arka. tiedä sitten.
nyt olen romanisoinut ihan tarpeeksi. ja minun PITÄISI mennä nukkumaan (mutku ei nukuta) sitten nukun taas päivän ja kaikki menee ohitse, kun huomenna on niin paljon ohjelmaa.
että pöitä ja jeesus myötä :>
poikaystäväni kysyi minulta lähdenkö katsomaan pmmp:n tyttöjä turkuun kuun lopusssa (dbtl:ään, jos kirjoitin oikein) ja voi sitä mustaa savupilveä pääni yläpuolella kun olen jo kuun alussa sopinut että menen tärkeiden tyttökavereideni kanssa mökkielämää viettämään. eikä sellaista peruta. heistä kun ei kukaan edes asu enää täällä missä minä. hyvin harvoin saan olla heidän kanssaan ja he ovat niitä kaikkein parhaimpia. ei voi kun odottaa syksyyn, jos sitten menisi riehumaan tyttöjen keikalle, jos sellainen lähistölle ilmenisi. ihan mahtavia ovat. olen ihan myyty.
nyt kahvia mahaan. suuresta prinsessa mukista. pitäisi pestä lattiat. ja hah! kunpa jostain sängyn alta löytyisi joku hyvä kirja, jota voisi lukea koko yön.
halaus ja voi hyvin ja tule käymään pian ;> (blogissani siis - se on aina sinulle avoinna)
Lähetä kommentti