muistan taas,
miltä tuntuu upottaa varpaat rantahiekkaan,
miltä tuntuu kastella jalat vedessä,
kahlata kaislikossa.
ja miten minä pidänkin siitä!
oli lämmin päivä,
oli ystävä,
oli naurua.
kaikki oli hetken täydellistä.
leikattiin toistemme hiuksia tien laidassa.
nyt nämä tuntuvat paremmilta.
ohitsemme kulki suloinen koira,
jota vasten olisin tahtonut painautua.
tuli hirmuinen ikävä omaa koiraa.
saatiin hassuja katseita ohikulkijoilta,
jotka käänsivät päänsä ja hymyilivät.
sitten minä romutin kaiken,
ystävä oli ärtynyt ja tiuski minulle.
olisin tahtonut juosta siihen veteen niin syvälle kuin pääsen,
kadota.
en sittenkään osaa tuottaa iloa muille,
vain negatiivisia tunteita.
tultiin aikaisin kotiin,
jätettiin baariajatukset taakse.
en tiedä,
mitä tein väärin.
nyt ystävä nukkuu täällä,
minä yritän olla normali ja tehdä ruokaa.
tänään hukutetaan uudestaan päämme humalaan,
ehkä paremmalla onnella?
en jaksa välittää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
sinun pitäisi vain olla rohkeampi; sanoa ääneen ettei kaikki ole niin hyvin kuin luulette. voisitko ajatella että näyttäisit joitain blogisi tekstejä? jos et pysty sanomaan ääneen, voisit näyttää tekstejä. ei tarvitsisi itse puhua.
hyvää humalaa; ehkä minäkin. vaikkei huvita. liikaa minua, liikaa tätä lihavuutta ja häpeää. pitäisi nähdä Hänet, mutta miten voin olla oma itseni, kun päässä soi vain huuto, että minä olen liian lihava ja huono. en jaksaisi. haluaisin vain nukkua. herätä ehkä ensiviikolla.
pus.
Lähetä kommentti