lukko kiinni ja avaimet aurinkoon

minulla ei ollut mitään tulehdusta,
minulla ei ole kilpirauhasarvoissa mitään vikaa,
vaan minulla on vikaa päässä!
koko pään voisin vaihtaa hieman vähemmän ongelmaisempaan ja nätimpään,
kiitos.
(no,
ei se kipu ollut vain kuviteltua.
en tiedä syytä siihen,
lääkärit eivät löytäneet mitään.)

tänään kyyneleet vain tulivat,
kun vajosin sänkyyni päivän jälkeen.
annoin niiden tulla ja itseni hajota.
se meni siihen,
että vilkuilin unilääkepurkkia.

sain eilen huijattua unilääkereseptin uusimisen,
vanha on kadonnut enkä ehtinyt hakea edellisiä.
ja onhan se,
mutta en tainnut etsiä kunnolla.
minä en jaksa!
hetken lääkäri katsoi minua epäusko kasvoillaan,
mutta sain vakuutettua hänet.
hymyilin sisäisesti salaa,
minä onnistuin!
unet on turvattu.
mielialalääke vaihdetaan toiseen,
ylikalliiseen efexoriin.
ei minulla olisi tavallaan varaa,
mutta..
ehkä jostain ne sentit aina saan kasaan.

omahoitajan ja lääkärin kanssa käyty hoitosuunnitelma oli niistä kaikista kamalin.
minulta udeltiin niin yksityiskohtaisesti asioita.
päässäni pyöri liikaa ajatuksia,
olin ihan muualla.
sitten tajuan,
että kaksi ihmistä siinä vieressä odottaa minulta vastauksia.
vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.
kysymyksiin,
joihin minulla ei ollut sanoja.
oli vain ajatuksia,
tunteita,
mutta ei mitään konkreettista.

aloitin tämän viikon hyvin mielin osastolla.
menin kahvipöytään myöhässä,
kaikki huomasivat tuloni.
se oli positiivista,
sain monta huomenta-tervehdystä ja hymyjä.
istuin omahoitajani pöytään.
oli jotenkin hirmu turvallista olla siinä,
minua kuunneltiin.

huomenna menen ensimmäistä kertaa kuvataideryhmään,
jännittää.

tänään on päivä,
kun mikään ei kiinnosta,
kun voisin vain nukkua pois,
muuttua olemattomaksi.

syön yksinäisyyteen,
minä paisun kuin pannukakku.

postista tuli keikkalippu elokuiselle tavastian keikalle,
siellä on ihana mahtava paras pmmp.
vielä en osaa iloita siitä.
ajattelen,
etten minä näe sitä.
vain koira tuo tällä hetkellä iloa,
siksi elän.

kaikki tuntuu surkealta.

yksi ihminen ei ollut eilen osastolla.
toinen nauroi sille,
pitikö se pidennetyn loman.

kadehdin sitä yhtä kaunista tyttöä siellä.

en ole tehnyt tuttavuutta kenenkään kanssa,
mutta tulen kaikkien kanssa toimeen.
minua mahdetaan pitää sulkeutuneena,
joka vain hymyilee ja puhuu vähän.

tänään en jaksanut edes hymyillä,
vaikka ympärillä kaikki nauroivat mitä erilaisemmille alias-vastauksille.
minua ei hymyilyttänyt.

olen ilmeisesti tarpeeksi syvällä.