maanantai 14. heinäkuuta 2008

murtunut sydän lyö

Photobucket

pian lähetän pojalle viimeisen tekstiviestin.
kiitän näistä neljästä kuukaudesta,
ja toivotan hyvää loppuelämää.
poika kyllä löytää arvoisensa tytön,
helpomman.
elämänsä rakkauden,
se en ole minä.

minä en ole kenenkään rakkaus.
en nyt,
en koskaan.

mahaa pistelee.
olen syönyt liikaa.
en onnistu missään.
ystävä tahtoi hesburgeriin,
minä suostuin.
helvetti,
minä ostin sieltä juustoaterian,
jonka söin kokonaan!
illalla vielä puoli litraa jäätelöä kotona suruuni.
huomenna (tänään) en syö enää mitään.
tämä päätös pitää.
minun täytyy pystyä siihen.
vihaan itseäni,
vartaloani,
sitä kun vaatekoko kasvaa.
kaikkea itsessäni.
ei minussa ole mitään ominaisuuksia,
joita parempia ei löytyisi muista.
minussa on vain vääriä asioita.

ei minua tarvita enää.

kyynel.
kyynel.
haen nenäliinan.

piirrän kuvitteellisesti sydämen ilmaan,
se on murtunut.
ei pysy kasassa,
kuten kuvan kokonainen sydän.
riks raks,
minun halkeaa tuhansiksi sirpaleiksi.

minua ja sinua ei enää ole.
te varmasti nauratte,
tiedän viiden kuukauden olevan naurettavan lyhyt aika.
mutta me ehdittiin paljon kokea.
en halunnut edetä nopeasti,
etten satuta poikaa.
en tainnut koskettaakaan toista.

hermosauhut pihalla.
minä olen elossa,
tunsin kylmän nurmikon jalkojeni alla.
kyyneleet loppuvat.

palelen.

olisi pitänyt itse paeta ennen kuin tulla jätetyksi.

minä en pysty suhteisiin,
nyt se on todistettu.
en ole tarpeeksi hyvä.
minua ahdistaa.

en sekaannu enää ikinä kehenkään,
en aiheuta negatiivisia tunteita kenessäkään.
en ole tiellä.

olen yksin,
vain itseni tiellä.

hoen itselleni,
että katoa,
katoa pois.

ei ole enää mitään.

2 kommenttia:

Claudine kirjoitti...

Minua itketti tätä lukiessa.
"olisi pitänyt itse paeta ennen kuin tulla jätetyksi." Tuo on hyvin sanottu ja niin totta.
Itse olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa poikaystäväni kanssa, että tämä joko päättyy ihan hetikohta tai sitten kaikki muuttuu paremmaksi.
Joko meidän riitelymme vahvisti meitä tai sitten se opetti, että emme kuulu toisillemme.
Välillä minusta tuntuu, että minun pitäisi jättää hänet, ennenkuin hän jättää minut. Jätetyksi tuleminen rikkoisi minut sirpaleiksi, mutta niin tekisi myös toisen jättäminen.
:(

Paljon voimia. Kyllä sinä varmasti vielä löydät jonkun, joka ansaitsee sinut oikeasti. <3

Claudine kirjoitti...

Juu, tottakai saat linkittää. Oikein mielellään.

Anteeksianteeksi, kun en ole vielä lähettänyt sitä kirjettä.
Mutta eiköhän se vielä tämän viikon puolella kolahda postiluukusta, halusit tai et. :>