tänään kaikki on ylösalaisin;
minä olen vääränlainen,
ärsyttää rivivälittömyys,
en jaksanut käydä kaupassa tai tehdä siskolle ruokaa,
en ymmärrä ystävän tiuskimista minulle.
kaikki on minun syytä.
tahdon nukkua pois,
kadota näkyvistä.
minä en ole minkään arvoinen.
en ole mitään.
mitään.
minä olen vääränlainen,
ärsyttää rivivälittömyys,
en jaksanut käydä kaupassa tai tehdä siskolle ruokaa,
en ymmärrä ystävän tiuskimista minulle.
kaikki on minun syytä.
tahdon nukkua pois,
kadota näkyvistä.
minä en ole minkään arvoinen.
en ole mitään.
mitään.
2 kommenttia:
yhtä arvokas sinä olet kuin ketä tahansa,
ehkä jopa arvokkaampikin.
älä katoa.
tiedän, etten voi sanoillani tai olemassaolollani koota sinua. (ja olen aika surkea palapeleissä, vaikka sain niitä vanhemmiltani lähes joka joulu lahjaksi...)
olisipa jossain jokin sana tai asia, jolla voisi koota toisen PIM kuntoon. ja kaikki olisi taas hyvin.
mutta on kamalaa katsella (=lukea ja tuntea) vierestä kun toinen voi pahoin ja hajoaa. kun ei voi edes koskettaa. on vain nämä sanat. tämä ruutu on niin kylmä, vaikka minun sormeni ovat nyt lämpimät.
kliseitä on niin paljon.
mitä muutakaan voi sanoa? on niin kädetön. voi vain olla ja kirjoittaa ja toivoa, että toinen jaksaa aina huomisaamuun ja huomisaamuun. ja joku aamu hieman ehkä helpottaa. joku aamu ehkä huomaakin että posket kostuvat kyyneleistä. silloin on päässyt jo paljon eteenpäin.
äh. olen huono tässä. ja silti vain jatkan.
tulen huomenna käymään.
hyvää yötä pikkuinen,
koita jaksaa vielä vähän. ihan vähän kerrallaan. <3
Lähetä kommentti