tiistai 22. heinäkuuta 2008

toivon unen tulevan

minä olen tänään täynnä surua,
loputonta surullisuutta,
masennusta.

kaipaustakin.
(voit hypätä yli tämän säälittävän vinkumisen,
se ei sisällä muuta.)

lainaisin muutamia lauluja,
koska omia sanoja ei oikein ole.

vaik' tyyni oon kuin aamu,
mun mieli myrskyää.

kukaan ei odota minua
miksi nousisin
ennen uutta unta

menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois

ja voi että,
etenkin tämä on niin täyttä totta elämästäni:

peiton alle pistän piiloon pään,
sinne suruiltani jään
hiljaa nenäliinaan niiskutan,
ja toivon edes unen tulevan
mietin miksi meille kävi näin,
miksi sivuun elämästäs jäin
en tahdo olla yksin
yö kun tulvii ylle maan
tai aamun ryömiessä esiin piilostaan
en tahdo olla yksin
kaipaan sinua mä niin
sun tuoksuas kun hukutit mut suudelmiin
en tahdo olla yksin
tyhjyys rintaan puristuu
kaipaa kädet,
kaipaa sydän,
kaipaa suu

olen ollut liian monta päivää yksin kotona,
enää en kestäisi.

sain rahaa erääseen pieneen sairaalalaskuun,
mutta hitto, unilääkettä tässä akuutimmin tarvitsen!

tarvitsisin vaan niin paljon sitä,
että saisin hukkua jonkun syliin.

ja sata huutomerkkiä.

Ei kommentteja: