pysy hipaisun päässä

tahtoisin nukkua tämänkin päivän ohi.
olen niin kyllästynyt,
selviä sanoja ei oikein ole.

olen aloittanut monta tekstiä,

kaikki edelliset taitavat pysyä vain luonnoksina.

tänään on syömätttöyyspäivä.
tai melkein,
nyt yritän saada puuroa alas.
sitten illalla ehkä jotain pientä myös.
minä pystyn tähän.
täytyy syödä vähän,
etten pyörry.

lääkevaihdos on saanut minut niin sekaisin.
kädetkin tärisevät.
on vain valtava kasa epäonnistumisia.

kaipaan ihan mielettömästi sitä,
että joku vain olisi lähellä ja tukena.
pojalle pystyin kertomaan,
kun ahdistaa tai mitä tahansa tunsinkaan sillä hetkellä.

poika otti kiinni ja sanoi,

että voidaan vain olla.

se halusi auttaa.
enää ei ole ketään,
paitsi päiväkirja,

johon ei ole syntynyt aikoihin tekstiä.

on niin vaikeaa tarttua kynään,
toisinaan myös koneeseenkin.

en enää kestä,
sekoan uudelleen.

perjantaina sain lukea b-lausunnon.
minua pidetään vakavasti masentuneena,
ahdistuneena,
jännittyneenä,
sulkeutuneena..
niitä minä olen.
arvoton olo.
mietin aina,

voiko tämä vielä mennä pahemmaksi.

tahdon repiä haavat auki.
sitten tunnen eläväni.

kuinka säälittävää.