minusta ei ole tuntunut ehkä koskaan tältä,
ihan oikeasti.
olen tuntenut olevani masentunut jo ties kuinka pitkään,
mutta se ei ole tuntunut silti tällaiselta;
kun millään ei ole väliä,
kun rikon ihoani tuntematta mitään,
kun tunnen musertavaa yksinäisyyttä,
kun halu kadota on suuri,
kun ei enää jaksa mennä eteenpäin.
kun ei vain jaksa.
tämä yksinäisyys hajottaa minut vielä pienempiin palasiin.
todella turvaton olo,
hylätty.
en näe ulospääsyä tästä.
2 kommenttia:
en osaa sanoa tuohon mitään.
toivon vain parempaa.
halusin vain sanoa, että olen mesessä aina POISSA (koska oikeasssa elämässäkin olen aina poissa, vaikka olen paikalla) mutta siis useimmiten olen paikalla.
<3
vaikka tämä ei ehkä auta tai hyödytä mitään, niin muuta ei ole antaa kuin halaus näin kommentin välityksellä <3
Lähetä kommentti