lääkäri käski lisätä mirtatsapiinia,
minä jätin koko lääkkeen pois itse.
nukuin huonosti myös sitä syödessäni,
ei taida olla muutosta.
paitsi että nyt ei ole sitä lisäämässä ruokahalujani,
jatkuva nälkä lähti pois.
vihdoin.
olen ollut huono isosisko,
en ole tehnyt edes ruokaa.
ei ole nälkä,
vähän puuroa sain alas.
pyörrytti.
tänä aamuna heräsin järkyttävään kurkkukipuun.
inhoan,
inhoan tätä.
en tahdo olla enempää kipeä.
tajuan taas,
kuinka kiltti ja ihana poika oli aina.
kidutan itseäni muistelemalla viimeistä iltaa,
tekoja ja sanoja.
luulin kaiken olevan hyvin,
sitten PAM.
ja pieni maailma hajosi pienempii palasiin.
haluaisin nyt ehkä eniten sen maailman parhaan koiran syliin,
jolloin taas muistan,
että on ainakin yksi syy hengittää.
epätasaista hengitystä,
mutta elossa silti.
olen tehnyt ihan typeryyksiä.
tuntuu unelta,
pahalta unelta.
itkuksi ja paniikiksi tämä taas muuttuu,
en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.
3 kommenttia:
olen viettänyt jo useamman illan lueskellen näitä sun tekstejä ja ne saavat mut itkemään, kirjoitat ihan mielettömän hyvin ja vaikuttavasti. ne ovat kaikki niin täynnä surua ja tuntuvat olevan lähellä mun omaa elämääni..
Muistin sinua blogissani. :)
hei, minullaki on sinulle jotain blogissani :--)
Lähetä kommentti