murheisille sydämille, kärsiville, kaipaaville

pikapäivitys kirjastosta.

kuvataideterapia antoi minulle enemmän kuin viimeksi:
sain jotain aikaan!
en ollut itse työhön tyytyväinen.
ei auta sanomiset siitä,
kuinka taidoilla ei ole merkitystä.
minulla on.
vaadin itseltäni sen tietynlaisen,
piste.
mutta minun työtä kehuttiin,
siitä löydettiin auringonlasku,
herkkyys,
mutta myös masennus.
se musta ja harmaus siellä.
minä nautin siitä tekemisestä!
sai sotkea.
rakastin sitä.
kuivapastellit on rakkaus yhdistettynä akryyleihin.
molempia löytyy myös kotoani,
voisin sotkea sielläkin pahan olon tullessa.
tai ennen kuin se yllättää.

tulin juuri kuntosalilta.
minä siellä muiden seassa.
en hukkunut sinne,
sain katseita osakseni.
vähätteleviä katseita;
mitä tuokin täällä luulee tekevänsä?
liian iso tänne,
liian paljon roikkuu joka paikasta.

toimintaterapeutti minua neuvomassa laitteiden kanssa,
laittamassa painoja keveämmäksi.
puhui,
kuinka kaksi kertaa viikossa jo auttaa kohottamaan kuntoa.
tai edes kerta.
minä ajattelin tuon jäävän viimeiseksi,
ei kiitos enää sinne.
hänen piti lähteä aikaisemmin,
minun turva katosi samalla.

en edes tiedä,
paljonko kulutin.
lämmittelyssä vaivaiset 78kcal,
ja soudin sentään kymmenen minuuttia.
no,
en ole tehnyt ikuisuuteen mitään.

on helpompi saada kiloja pois syömällä vähemmän.
ajattelin koko ajan sitä.

(ei,
ei tarvitse kertoa,
miten oikeaoppisesti laihdutetaan!
antakaa minun olla tässä sairaassa maailmassani,
ei minulla ole muuta)

jenni vartiainen laulaa:
älä vielä luovuta kesken

nyt minä kiiruhdan pysäkille,
mielessäni oma pehmeä sänky ja rakas koira vieressä tuhisemassa.
ehkä se on elämän rakkauteni.
(vaikka en usko rakkauteen,
mutta noin ajatuksen tasolla se voi olla)

et saa liukua rajan taa