tiistai 19. elokuuta 2008

sanattomuus

minusta tuntuu,
että tarvitsen kuuntelijaa.
mutta en uskalla tai henno vaivata ketään tärkeää.
nukuin osastolla sikeästi,
eikä kukaan huomannut pyytää minua kahville.
(siellä monien patjojen päällä ja villapeiton alla oli lämmin!)
olen näkymätön
(tai sitten liikaa)
aina.
kaikkialla.
putoan,
putoan.

2 kommenttia:

M. kirjoitti...

Tee niin, että laita minulle sähköpostia. Minä lupaan, etten karkaa. Minä lupaan ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää. Minä lupaan, etten tuomitse tai käske ajattelemaan toisin. Voin luvata, että olen läsnä ja tuen.

Minultakin on liian monta ihmistä karannut pois. Siksi itsekin pelkään. Mutta ehkä meidän kummankin olisi aika opetella luottamaan?

M. kirjoitti...

Niin, ehkä minä en sitten muuten vain ole tarpeeksi sairas. En tiedä. Jotenkin en enää edes jaksa välittää.