osastolla olen ilmaa.
kun menen kahta tuntia muita myöhemmin,
hoitajat virnuillen toivottavat huomenta.
muuta virkaa minulla ei siellä ole,
saan kuulla vain sen teennäisen sanan.
linnoittauduin patjalle,
vedin peiton niin ylös kuin se yletti,
pistin silmät kiinni.
nukahdin kahdesti.
heräsin aina,
kun joku koputtaen avasi oven,
argh.
tänään piti nähdä poika,
tehdä meistä todellinen loppu.
mielessäni olen sen jo tehnyt viikkoja sitten.
mutta osastolta täytyi päästä kotiin,
nukkumaan.
en edes ajatellut sitä vaihtoehtoa,
että olisin lähtenyt johonkin.
ei ollut voimia
ei ole vieläkään,
vaikka heräsin "päiväunilta" äsken.
on todella epäonnistunut olo.
en jaksa avata silmiäni aamuisin siihen aikaan,
kuin täytyisi.
edes verikokeisiin en ole selviytynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
hm. höh. en oikein osaa kuin lähettää täältä paljon voimia ja halauksia. rankkaa aikaa. voimatonta. kun ei jaksa. mitään. ketään. ei ole mitään merkitystä.
mutta joskus on.
joskus hymyillään
ja jaksetaan.
joskus mennään ulos vain koska aurinko paistaa niin kirkkaasti.
joskus kerätään kukkia tienvarsilta ja kaupungin kukka-asetelmista ja heitetään ne kaivoon ja nähdään tuleva aviomies.
tai pistetään seitsemän kukkaa tyynyn alle ja nähdään rakkausunia.
joskus vain ollaan.
ja ollaan onnellisia.
toivottavasti pian.
vielä.
joskus.
ajatuksissa olet <3
Tietäisitpä kuinka paljon kommenttisi merkitsevät minulle. Jopa ne lyhyet, vain muutaman sanan mittaiset. Silti tulee tunne, että olet läsnä ja kiinnostunut, että en ole niin yksin.
Kiitos sinulle siitä.<3
Missä olet? Huoli kalvaa mieltäni, kun normaalisti kirjoitat niin usein. Tulethan pian takaisin?
Lähetä kommentti