toivo luhistuu

toivon aamulla, että ois ilta
jotta saisin nukkua vain
huolet tuntuu niin rasittavilta
mistä mustimmat mietteeni sain?
miksi tunnen niin kuin tunnen?
miksi tällaista nyt on tää?
kaikki johtuuko siitä kun en
tahdo kestää enempää?

löysin johanna kurkelan uudestaan,
kaivoin vanhan levyn levyhyllystäni.
loistava ääni,
terapeuttiset sanat.

ensimmäinen päivä ohitse osastolla,
olen sekavin tuntein.
aika meni nopeasti,
jännitin ja sydän hakkasi KOKO PÄIVÄN.
pelkäsin paniikkia.
olin epävarma,
heikko,
epävakaa.
omahoitaja oli turvana,
esitteli aluksi paikkoja ja kertoi käytännöistä siellä.
olin hukassa.
en tiennyt,
miten minun pitäisi olla.
en pystynyt keskittymään mihinkään.
en osannut puhua kenellekään,
vetäydyin mieleeni.
mutta silti kaipaan sinne,
koska saan olla juuri tällainen väsynyt,
elämään kyllästynyt,
nuori tyttö.
täällä minua ei ymmärretä.