minä en tiedä.
tuntuu kuin olisi mennyt monta päivää,
minulla ei ole ajantajua.
päivät menee,
en uskalla ajatella huomista pidemmälle.
itkettää olla minä.
tilin saldo yllätti eilen.
en tiedä,
oliko se positiivinen asia vai ei..
ainakin saan lääkkeitä.
ehdin stressata siitä monta yötä,
nukuin huonosti,
heräilin tunnin välein.
nyt ei ole siitä huolta.
mutta ajauduin harmikseni ruokakauppaankin,
mukaan tarttui pahoja ruokia.
söin.
maha turposi.
huomenna minä en syö näin.
ostin silti ihanan mekonkin,
käteen jää siis jotain konkreettistakin.
mekkojen sovittelu kaupoissa oli kamalaa,
painajaista nähdä oma vartalo viidestä eri peilistä.
ennen kadun ylittämistä kirjoitin tekstiviestiä,
kävelin eteenpäin,
meinasin jäädä raitiovaunun alle.
pelästyin todella,
ja mietin sairaanhoitajan kysymystä:
"onko sulla niin epätodellinen olo,
että olisit vaarassa jäädä vaikka auton alle?".
ei,
minä vastasin.
en tiedä sen todenmukaisuutta.
hirveän yksinäistä ollut,
tuotan vain pahaa mieltä muille.
eilen pojalle,
tänään kai ystävälle.
minulla ei ole sanoja,
minulla ei ole kenellekään annettavana mitään.
olisi paras,
kun kaikki unohtaisivat minut.
aiheutan ihmisille vain harmia.
taidan ottaa iltalääkkeet,
yrittää nukkua.
herätä en halua,
aamulla on lääkäri.
mitähän sielläkin sanon?
toivottavasti saan sairaslomaa,
en kykene mihinkään.
en enää todellakaan tiedä,
mitä teen,
mikä olisi minulle parasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
niin minullekin. pahimmat epäilykset valtasivat mielen. ahdistus. oksennus. turvotus. lääkkeet. unta. lisää lisää lisää. paha olo.
en ansaitse enää ruokaa.
kamalinta on ajatella mitä tekee itselleen. kuinka saa itsensä kasvamaan päivä päivältä enemmän vaikka vihaa sitä niin. minusta tuntuu että minä vain paisun kuin taikina jossa on liikaa hiivaa. eilen kun en saanut mahan reunoista kiinni, tänään ne tuntuivat selvästi. vainoharhaa?
tällaisina hetkina on niin pettynyt itseensä. taas. taas sorruit. paha paha paha.
mutta vaikka minä olen paha, sinä et ole. et tietenkään. sinä elät, hengität, vielä, toivottavasti pitkään.
en minäkään halua tänään kosketusta. Hän tulee huomenna. nielen kyyneleitä kun Hän ottaa kiinni, mutta hoen itselleni että ole NORMAALI! menetät Hänet jos ahdistelet. ei Hänkään jaksaisi. ja minä murtuisin.
älä jää autojen alle. se voi sattua liiaksi. eikä ole välttämättä kovin esteettistä ja tekisi oikeutta sinulle.
p.s ostin tänään myös Hameen. niin hieno. mahtuukohan se enää edes päälleni?
Lähetä kommentti