nyt vasta alan todella ymmärtää,
mitä tein.
mutta ehkä tämä tästä helpottaa,
kun aika kuluu.
en vain jaksaisi odottaa,
haluaisin hypätä tämän ajan ohitse.
en todellakaan tiedä,
oliko tämä oikea ratkaisu.
silloin tuntui siltä,
nyt tuntuu sekavalta.
on vain vääriä vaihtoehtoja.
reagoin tähän kaikkeen syömättömyydellä.
paahtimessa odottaa kaksi leipää,
etten sentään pyörry.
en arvannut,
että tämä koskettaisi minua näin.
luulin sen olevan helppoa,
enhän kuluneen viikon aikana,
jolloin ei nähty,
en kaivannut poikaa.
nyt kun sitä en voi saada vierelleni,
osa minusta kaipaakin niitä hetkiä.
en ymmärrä itseäni,
en todellakaan.
huoh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
humala.
viiniä viiniä viiniä aurinkoa ja naurua. hetken irti kaikesta pahasta. hetken unohdus. ja totaalinen unohdus koko loppuillan suhteen. kuitenkin heräsin (milloin menin muka nukkumaan?) hänen iholtaan, hiukset pystyssä ja meikit pitkin kasvoja. ja minä vain hymyilin.
nyt Hän on poissa. ja minä jäin yksin hiljaisuuteen. näiden seinien väliin. ja pää huutaa: ruokaa ruokaa.
minua ei enää hymyilytä.
mutta eilen nauratti. humala kupli mahassa.
tahdon vain nukahtaa.
Lähetä kommentti