eilen olin helvetin sekaisin ihmisjoukossa.
eräs mies soitti kitaraa ja lauloi,
aivan mahtava ääni!
ja harvoin ihastun miesääniin.
humalainen tyttö,
joka paljastui jonna-nimiseksi,
oli samaa mieltä kanssani.
tanssittiin yhdessä hienoa kesämusiikkia.
jonna oli aivan upea,
ihailin ja kadehdinkin sitä.
hetkeksi unohdin kaiken muun,
otin hetkestä kiinni.
suussa maistuu kamalalta nyt.
valtavaa itseinhoa.
tänäänkään en saa ruokaa ollenkaan alas,
en edes pakottamalla.
voin pahoin.
maha on sekaisin jännityksestä,
joka johtuu huomisesta.
pelottaa,
että en sopeudu päiväosastolle.
pelottaa mennä.
en tiedä paikkoja,
epätietoinen kaikesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Minä olen niin surullinen puolestasi. Ja samalla niin kiitollinen siitä, että jaksat olla niin kovasti läsnä toisille, joilla ehkä menee paremmin kuin sinulla, ehkä huonommin.
Toivottavasti asiasi selviävät.<3 Muistan aina sen yhden livejournal-kommenttisi. Se koski minun työskentelyäni Puistorilla. Jännitin sen jälkeen joka päivä sitä, että joku tunnistaa minut, että joku antaa teksteilleni kasvot. Samalla toivoin, samalla pelkäsin. Lopulta sain rauhan, kun tiesin, ettei pelkoni käy toteen. Tuosta pelostani huolimatta haluaisin silti joskus tavata sinut, olla toisella tavalla läsnä kuin näissä teksteissä.
Lähetä kommentti