mitä mä teenkin, se ei riitä

maailmani pysähtyi.
vaaka näytti liikaa,
enemmän kuin viimeksi.
miksi helvetissä minulla ei ole itsekuria?
(tekisi mieli laittaa sata kysymys- ja huutomerkkiä perään.)
maha huutaa joka päivä ruokaa,
mutta vaakalukemaani katsoessa sitä ei uskoisi.

maalailin tänään aamupäivän osastolla.
ensi viikolla tehdään hoitosuunnitelma.
jos saan,
jatkan siellä.
valitsen kuvataideryhmän,
pääsen sinne sotkemaan.
(jos joku on ollut kuvataideterapiassa,
ottaisin vastaan mielelläni siitä mietteitä.)
toivottavasti pieni perfektionismini omaa taidetta kohtaan
ei vaikuta olooni ja tekemisiini siellä.

mietin,
mitä muutakaan tekisin päivät,
kuin olisin osastolla?
en mitään,
nukkuakaan en pysty loputtomiin.

ahdistaa tuleva viikonloppu,
mihin minä kaikki ylimääräiset tunnit käyttäisin?
en minä tarvitsisi niistä ainoataan,
jokainen on liikaa.
jokainen.
en kaipaa iloista ystävää,
jonka vitseille minun kuuluisi nauraa.
ei minua naurata.
vähiten kaipaan poikaa,
joka kyselee joka päivä perääni.
en minä halua nähdä,
ei ole voimia siihen.
ei ole voimia mihinkään.
kirjoittaminen on ainoa asia,
johon kykenen ilman,
että tarvitsee tehdä suuria ponnistuksia.

olen loputtoman surullisella mielellä koko ajan.
ainoastaan aamupäivän maalauksen ajan olin paremmalla mielellä,
keskityin vain tekemääni.
toisen työn kohdalla olisi tehnyt mieli heittää kipsityö päin seinää.
sen sijaan jätin sen pöydälle nimettömänä,
huomenna heitän sen roskiin,
pois näkyviltä.
ei minusta ole enää mihinkään,
en osaa enää mitään!
minulla olisi kohta jo monta pientä lahjaa,
mutta ei ketään,
ketä lahjoa.
ketään,
joka osaisi arvostaa.
minusta olisi hienoa,
jos osaisin ilahduttaa jota kuta.
osastolla on aikaa tehdä.
tahtoisin saada jotain aikaan,
jotain ajatuksella tehtyä.
tykkään puuhastella siellä parempina päivinä,
toimintaterapeutti on ihana ja mukava.
huonoimpina päivinä kävelen huoneen ohi,
valtaan toisen kahden istuttavista sohvista tai käperryn johonkin huoneeseen,
odotan toisaalta kellon menevän eteenpäin,
mutta toisaalta tahdon sen pysähtyvän.
en tahdo kotiin,
täällä kaikki ahdistaa.

taistelen itseni kanssa,
jaksanko valvoa yhdeksään asti.
tahtoisin nähdä muodin huipulla,
mutta silmät tahtovat mennä kiinni.
en jaksa enää kiinnostua monestakaan tv-ohjelmasta,
en monestakaan asiasta.
miten epänormaalia.