tänään on paha päivä,
olisin tahtonut nukkua pois tämän yli.
ja pois kokonaan täältä.
hirveä tuska.
en uskalla syödä viimeisiä rauhoittaviakaan;
entä jos en saakaan uusia?
minun kuuluu kestää,
mutta minä en kestä.
olen luovuttaja.
tartun teräviin;
olisin tahtonut nukkua pois tämän yli.
ja pois kokonaan täältä.
hirveä tuska.
en uskalla syödä viimeisiä rauhoittaviakaan;
entä jos en saakaan uusia?
minun kuuluu kestää,
mutta minä en kestä.
olen luovuttaja.
tartun teräviin;
ei minulla ole väliä.
lasken kolmiolääkkeitä ja mietin ne käsissäni,
tätäkö oikeasti haluan.
kyllä haluan,
jos loppu on tällaista.
lasken kolmiolääkkeitä ja mietin ne käsissäni,
tätäkö oikeasti haluan.
kyllä haluan,
jos loppu on tällaista.
huomenna on taas lääkäri.
jos minä sinne asti ajattelen nyt..
en vain tiedä,
mitä kertoa.
olisin tarvinnut ensin hoitajan aikaa,
mutta maanantai on aina liian kiireinen.
(enkä minä tahdo muuttaa muiden suunnitelmia)
en minä pysty sanomaan tiettyjä asioita ääneen.
sitten se lääkäri tietää,
mitä vastaisin,
mutta se totta kai haluaa kuullaa ne suustani.
muistelen kauhulla paperia,
jossa oli vaikeita asioita.
olisin ojentanut sen lääkärille,
mutta hän ei sitä ottanut vastaan.
"lue itse"
"kerro edes omin sanoin"
silloin olisi tehnyt mieli juosta itkien ja huutaen pois.
anteeksi,
että olen vaikea.
niin vaikea,
että sellaista ei tähän maailmaan edes kaivattaisi.
luulen,
että kaikki tärkeät ihmiset ovat jo niin lopun kyllästyneitä minuun,
että olisi helpompi vain luovuttaa.
2 kommenttia:
en minä katoa. ehkä itseltäni, tällä hetkellä ainakin.
kun pää on sekaisin, mutta sydän vielä sekaisemmin ja järki huutaa kaiken sen päällä, mutta en saa sanaakaan selvää.
äläkä sinäkään lopeta kirjoittamista. on se kuitenkin yksi ahdistuksen purkukeino. oma kanava.
ja onnea sinne lääkäriin. koita saada puhutuksi kaikki mahdollinen. tai lykkää se paperi sen nokan eteen, jos jännittää liikaa. muista, ettet sinä ole arvoton etkä turha, vaan sairas ja ansaitset apua ja paremman elämän. ei sinun tarvitse kärsiä. koko elämää.
koita jaksaa taas <3
vähän kerrallaan.
Hei,
puhuminen on yllättävän vaikeaa, varsinkin itselle vaikeista - ja sitä kautta ehkä myös tärkeistä - asioista puhuminen. Ja varsinkin vieraalle ihmiselle. Mutta kyllä se loppujen lopuksi, ainakin useimmiten auttaa. Ja jos et tosiaan pysty puhumaan, tyrkkää paperi lääkärille väkisin. Tärkeintä varmaan on, että saat tunteesi jollain tavoin lääkärin tietoon.
Lilja Sofia: seurasin aiemmin sinun blogiasi, mutta enää en sinne pääse. Toivottavasti sinulla on kuitenkin kaikki hyvin. Silityksiä.
-A
Lähetä kommentti