en jaksa

en jaksa
en jaksa
en jaksa
en jaksa
en jaksa

eilinen lääkärikäyntikin meni aika reisille,
se oli pikaisin ikinä.
"millainen olo nyt on?",
"onko itsetuhoajatuksia?",
"pahentuiko olo efexorin jälkeen?"
jne. minulta kysyttiin hyppelehtien aiheesta toiseen.
vastasin rehellisesti ja suoraan,
sitten seuraava juttu.
jäi aika.. töks töks.
ihan kuin olisi ollut hirveä kiire!

sain lisää unilääkkeitä,
kun hoitaja otti puheeksi nukkumattomuuteni.
enhän minä itse muistanut sanoa koko asiasta.
lääkäri ei muistanut itse ollenkaan määränneensä minulle mitään.

(mitä hittoa!)
ja tietenkin otin reseptin vastaan,
vaikka enää nuokaan ei tuo unta.

sain eilen vanhemmat vakuuttuneiksi,
että kyllä,
minut voi jättää yksin.
ja paskat,
mutta en aio enempää aiheuttaa huolta.

täälläpä olen yksin pahojen ajatusteni kanssa,
minä yksin pääni sisällä.

eikä kukaan ota kiinni.