jo sata blogitekstiä takana,
juurihan minä aloin naputella sanoja elämästäni tänne..
viime yö oli suurta tuskaa,
ei minulla enää ole edes sanoja siihen.
en ymmärrä,
miten sitä itkua riitti ja riitti.
en ole vuosiin itkenyt niin paljon.
olisin tehnyt mitä vain nukahtaakseni.
ei rauhoittavista,
ei unilääkkeistä,
ei mistään ollut apua.
mistään ei ole apua,
minusta on vain haittaa.
(ensi yönä lupaan olla laittamatta viestiä,
itken kaiken pois.
panikoin.
en ota lääkettä,
minun täytyy kestää se kipu.
minun täytyy.
olen ansainnut sen.)
aamulla kömmin osastolle,
päässä vain heitti.
mutta minä menin sinne,
olin kuin muinakin päivinä.
kaikki on syytäni.
ei ole sanoja.
on vain surullisuus ja paha olo.
fyysinen ja etenkin henkinen kurjuus.
äsken kaikki tuli ylös.
ottakaa tämä kaikki pois.
mutta ei,
ei kukaan tahdo mitään hyvää minulle.
itse olen kaatunut tähän suohon,
josta en ylös pääse.
en jatka säälittävyyttäni enää.
piti kuitenkin jättää pieni muisto tästäkin päivästä.
juurihan minä aloin naputella sanoja elämästäni tänne..
viime yö oli suurta tuskaa,
ei minulla enää ole edes sanoja siihen.
en ymmärrä,
miten sitä itkua riitti ja riitti.
en ole vuosiin itkenyt niin paljon.
olisin tehnyt mitä vain nukahtaakseni.
ei rauhoittavista,
ei unilääkkeistä,
ei mistään ollut apua.
mistään ei ole apua,
minusta on vain haittaa.
(ensi yönä lupaan olla laittamatta viestiä,
itken kaiken pois.
panikoin.
en ota lääkettä,
minun täytyy kestää se kipu.
minun täytyy.
olen ansainnut sen.)
aamulla kömmin osastolle,
päässä vain heitti.
mutta minä menin sinne,
olin kuin muinakin päivinä.
kaikki on syytäni.
ei ole sanoja.
on vain surullisuus ja paha olo.
fyysinen ja etenkin henkinen kurjuus.
äsken kaikki tuli ylös.
ottakaa tämä kaikki pois.
mutta ei,
ei kukaan tahdo mitään hyvää minulle.
itse olen kaatunut tähän suohon,
josta en ylös pääse.
en jatka säälittävyyttäni enää.
piti kuitenkin jättää pieni muisto tästäkin päivästä.
2 kommenttia:
Ei minusta kannata niin huolehtia. Yritä ennemmin nyt keskittyä itseesi ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Minä kyllä pärjään, jotenkin ainakin. Minulla on aina tuo turvapaikka, missä olin. Siellä väärässä kaupungissa, väärällä sohvalla. Sinne voin mennä koska vain.
Kyllä sä voit laittaa ainakin mulle niin monta viestiä kuin haluat, milloin vaan...
mua itketti kans viime yönä, mut syy oli se vaan mitä tekstailtiin.
Niin pelottavan tuttuja nuo lauseet ja ajatukset mitä kirjoitat.
Jaksa vielä<3
T.Johanna
Lähetä kommentti