mitä sä teet, kun maailma katoo

se minun kauhulla odotttama päivä alkaa olla takana,
päivä on muuttunut illaksi.

mielettömän rankka päivä,
liian monta hyvästiä,
liian monta jäähyväishalausta.
(ja tarvitsin niistä jokaisen!)

toimintaterapeutti sanoi halatessaan minua:
voi kun hento ja pieni tyttö,
voisin adoptoida sut
ja minä pidättelin kyyneliä.

pelottaa jättää tuttu ja turvallinen paikka taakse.
ja ne ihanat ihmiset,
niitä ikävöin jo nyt.

minulle ojennettiin kortti muistoksi,
siinä on kaikkien nimet.
jokainen niistä säilyy sydämessäni.
ja eräs nainen antoi minulle pienen paketin,
olin otettu.
avasin vaaleanpunaisen paperin,
sieltä paljastui pieni satuvihkonen,
ihana.
minua on ajateltu.
ajattelen lämmöllä häntä.

olen ihan sekaisin tästä päivästä,
liian raskasta.
saa ajattelemaan,
saa aikaan haikeaa mieltä.
kaipausta.

osastosta tuli kuin toinen koti,
sinne oli hyvä mennä pakoon pahaa maailmaa.
ja nyt se maailma täytyy kohdata,
se pelottaa hirveästi.
täytyy kokeilla siipiä,
että kantaisiko ne taas.
ja jokin minun sisällä huutaa,
että ei vielä ole aika,
että en ole vielä valmis.

täytyisikö minun nyt tuntea itseni terveemmäksi,
koska minut uloskirjattiin päiväosastolta?
en tunne.
se aika siellä,
voin lukea siitä päiväkirjoista,
mutta ilman kirjoituksiani kaikki olisi melko hämärän peitossa.
yhtä sumua.

en minä näe valoa vieläkään tunnelin päässä.
näen edessäni vain tyhjää,
en syitä pitää silmiäni auki.

ja seuraavat reilu kolme viikkoahan on tyhjää,
vain yksi 45 minuutin keskusteluaika viikossa.
kaikki loput ajasta täytyisi saada itse kulumaan,
mutta miten?

kuolla elävänä
sillä on puolensa
herätä hulluna
silläkin on puolensa
kun silmän säteellä
ei muuta kuin kuolemaa
totuus voi paljastaa
ankarat kasvonsa
(mana mana)

olen täynnä ristiriitoja.
nyt jos koskaan kaipaan seuraa,
tekemistä.
en osaa vain olla.
se on niin hankalaa,
mahdotonta.

huomenna täytyy käydä uusimassa rauhoittavien resepti,
toivottavasti saan ne lääkkeet pian.
vaikka enhän minä niitä osaa syödä
niin kuin pitäisi.

osaan ajatella vain huomiseen,
jolloin psykologiset testit jatkuvat polilla.
psykologitädin luo on mukava mennä,
mutta pelottaa,
mitä saan eteeni.
(arvaan:
musteläiskätestit)
auts.
ja minun tyhjä pää.

jo ylihuominen tuntuu kaukaiselta,
ensi viikkoa ei olekaan vielä.

ja kolmisen viikkoa täytyisi osata olla itsensä kanssa.