sekavia ja samalla tyhjiä päiviä,
etenkin ollessani yksin.
perjantaina hyppäsin junaan tytön luo,
viikonloppu frendejä ja löhöämistä.
olen koko ajan uskomattoman väsynyt,
en vain jaksa mitään.
lähes samanlainen olo,
saan unta tai en.
täydessä junassa meinasi itku tulla.
kirjoitin monta sivua ja kuuntelin musiikkia,
ettei paniikki tulisi.
eilen ei ollut syitä hengittää,
ei syitä jaksaa eteenpäin.
ei ennen iltaa.
halusin nukahtaa aikaisin,
en pystynyt.
lähdin ulos erään melko uuden tuttavuuden kanssa,
oli helpottavaa vuodattaa.
ei oltukaan oltu yhteyksissä kuukausiin.
muutama alkoholijuoma vei jännitykseni pois kokonaan.
lähinnä lääkkeiden takia olin sekaisin,
mentiin tytön äidin luo yöksi.
tyhjä asunto,
remontti oli kesken.
seinillä ei ollut tapetteja,
lattia rikki,
mutta sängyt löytyi.
ja minä nukahdin heti.
heräsin ensimmäisenä,
kömmin sieltä makuupussista ylös.
katsoin ulos suuresta ikkunasta,
koiria ja niiden ulkoiluttajia kulki ohi.
herätin tytön
(miten inhoankaan herättää ihmisiä!)
ja sanoin,
että minun täytyy lähteä sittenkin osastolle.
ja ah,
uusi resepti unilääkkeisiin ojennettiin käteeni.
minua väsytti niin,
että silmät ei meinanneet pysyä auki,
kun tarkoitus oli puhua.
en minä kyennyt.
(pian hoitaja pääsee tästä vaikeasta tapauksesta eroon!)
pää täynnä kaaosta
ja silti ei mitään.
en jaksa tätä,
kun ei kukaan ole täällä tukena.
on ihmisiä siellä täällä,
mutta kaikilla on oma elämä.
paitsi minulla ei ole mitään.
2 kommenttia:
aww. kiitos. ja voimia sinulle ihan hirveästi. oisinpa siellä auttamassa sinua, oisinpa joku sun elämässä - tukipilari. parempaa huomista!
pus, hyvä olla takas. (vaikka hetken tuntui, etten tulisi takaisin. kaikki on kesken, minä olen, mutta tuhoanko vai rakennanko itseäni kirjoittamalla vielä blogiani pidemälle... olella kiinni muidenkin elämässä... oli hyvä pitää pakollista taukoa ja irrottautua, nyt voi aloittaa taas alusta... emt)
älä kulta sure sitä osaston loppumista, se on yksi vaihe elämässä, otat askeleen eteenpäin, vaikkaa tuntuu, että se on sata askelta taaksepäin. sullahan on se uusi paikka kuitenkin?
et sinä jää yksin. saat uuden turvapaikan, uudet mahdollisuudet... jos otat ne vastaan. otathan? ja lupaat yrittää sitäkin, ehkä se yllättää positiivisesti. vanhaan paikkaanhan voi pitää vielä yhteyttä, ei niitä tarvitse menettää kokonaan.
voi hyvin, pus pus pus.
Lähetä kommentti