hän jätti sormenjäljet sydämeen

minä en enää jaksa viettää aikaani tuijottaen tietokoneen ruutua.
kun tulen väsyneenä osastolta,
valun suoraan sänkyyni ja avaan telkkarin,
jota tuijotan puolikuolleena iltaan asti.
tätä on elämäni;
kodin ja päiväosaston väliä ravaten kuluvat päiväni.

tänään minä pyysin omahoitajaltani,
että siirretään keskusteluaikaani.
olin niin väsynyt,
vaikka olin nukkunut yöllä kymmenen tuntia.
hoitaja löysi perjantaille sopivan välin,

mutta yritti,

että puhuisin.

en mä tänään jaksa,

vastasin ja menin nukkumaan.

viime viikolla aloitettiin taas uusi lääke,
jonka ansiosta nukun jopa öisin.
päivisin olen väsynyt,
mielessä ei pyöri mikään muu kuin tyhjyys.
tai pahat.

epätodellisuus.

kaipaan,
kaipaan.

ja tahdon eroon tekstiviestipojasta.
en halua tapailla ihmistä,
joka on varattu toiselle.
en aio olla ihan oikeasti ylimääräinen.
poika yrittää tosin muka vain kaveroitua,
mikä saa minut ajattelemaan,
että onkohan se toisen kanssa vain..
niin,
miksi?
minä en halua sotkeutua muiden elämään.
(tai tulla sotketuksi väkisin)

viikkojen soitteluiden jälkeen minä suostuin näkemään,
koska käynti taidenäyttelyyn oli mukava juttu.
ajattelin,
että se on jotenkin kiva.
ja olihan meillä mukavaa.
poika puhui henkilökuntaan kuuluvan kanssa englantia,
minä kuuntelin (ja ymmärsin sekä hymyilin) vieressä.
yhtäkkiä pojalla soi puhelin,
ja minä jään kahden toisen kanssa.
en osaa puhua mitään.
mies tajuaa sen,
ja hymyilee sekä yrittää sanoa muutaman sanan suomeksi.
sitten poika tulee ja pelastaa minut.
lähdemme viereiseen tunnelmalliseen kahvilaan.
minulle iso kuppi kahvia,
pojalle teetä.
kuuntelen mielenkiintoisia ja uusia asioita,
jotka olivat kuin toisesta maailmasta.
minä puhun myös sairaudestani,
poika kyselee ja ymmärtää nyökkäillen.
ilme hänen kasvoilla oli surullinen.
yhtäkkiä poika pyytää minua uimaan.
millainen tyttö päästää poikansa vieraan tytön kanssa UIMAAN?
ei ei ei.

vesipisarat kastelevat kasvoni,
kun kuljemme keskustaa kohti.
poika taluttaa pyöräänsä.
pian lähdemme eri suuntiin,
ja tiedän,
että tiemme ovat aina erillään.
poika halaa ja toivoin,
että hän halaisi lujaa,
mutta halaus on hellä.

minä ajattelen koko tapausta melkein hymyillen.

en minä jaksa.

tänään lääkäri kertoi minulle,
että menen psykologisiin testeihin.
"ai.."
pelottaa.
muutenkin ristiriitoja lääkärin kanssa,
inhoan sitä.
inhoan elämääni.
inhoan itseäni,
vaikka painan taas saman verran,
kuin aikaa ennen mirtatsapiinia.
sitä ruokahalua lisäävää lääkettä,
jota en nielaise enää.

tahdon vain jäädä ainiaaksi osaston peittojen alle,
sinne pakoon pahaa maailmaa.