väsynyt oon odottamaan

minä inhoan tätä
osaan taas miltei milloin tahansa rakentaa ympärilleni suojamuurin,
joka on sortumaton
osaan,
vaikka olen väsynyt
silmistä valuu väsyneenä vettä,
haluaisin vaan painaa pään tyynyyn ja unohtaa tämän elämän

tänään en saanut tehdä niin
sen sijaan otin kolmetoistasivuisen paperinipun käteeni,
ja aloin rastittaa ja kirjoittaa ihan pieniä palasia elämästäni
tunsin olevani niin huono,
koska en osannut yksin täyttää niitä,
jo viikkoja roikkuneita,
papereita
en voinut enää pakoilla niitä viimeisiäkään kohtia
ja niin me pohdimme omahoitajan kanssa asioita
nyt ne paperit on täytetty,
nyt ne ei ole enää minulla
en voi enää lisätä tai poistaa mitään,
joudun ehkä kohtaamaan lääkärinkin kysymykset ja arvioivan katseen

myönsin olevani tyytymätön kehooni
myönsin paljon muutakin,
mutta kaikkia sanoja en voinut sanoa ääneen

päässäni on soinut jo päiviä nothing else matters -laulu,
en löytänyt sitä koneeltani enää,
sitä ei myöskään ollut kirjastossa
se on haikean kaunis,
tahdon sen
se sopii juuri tähän hetkeen

huomenna on vihdoin kuvaryhmä,
joten minun täytyy saada itseni ylös ajoissa
olin tänään niin pettynyt,
kun olin laittanut herätyksen taas puoliunessa kiinni
sitä tapahtuu liian usein
minä luovutan aamuisin,
annan unen voittaa
minua hävettää ja stressaa se,
koska siitä kuittaillaan
ja minä niin yritän

on kai hälyyttävää,
kun en jaksa enää välittää itsestäni
annan kaiken mennä niin huonosti
kuin menee
en taistele vastaan
en edes kerro kenellekään tästä,
ei kukaan huomaa mitään

millainen sun ruokahalu on?,
omahoitaja kysyy.
ja minä vastasin:
huono.
ja sitten hypätään asiasta toiseen,
unohdetaan ruoka ja keho.

minä kammoksun lintuja,
yksi sellainen pieni räpiköi osastolla
se lensi ikkunasta sisälle
heräsin,
kun viereisellä sohvalla oleva tyttö kiljahti
avasin silmäni
ja olisi tehnyt mieli juosta karkuun
onneksi se lintu osasi tiensä ulos,
mikä helpotus minulle

nyt loppui sanat,

minua vain masentaa

se repii minut sängynpohjalle

en taistele vastaan