minä neuloin
lepäsin
neuloin
neuloin
lepäsin
kello lähestyi uhkaavasti kolmea
en minä halua sitä!
älä ikinä näytä niin,
se on liikaa
silloin ovi täytyy laittaa kiinni,
silloin pelko valtaa minut
kuristaa
minä istun vielä siinä neljän hoitajan vieressä,
neulon vapisevin käsin
viimeinen rivi,
enää yksi
kai minäkin sitten lähden,
ja kuulin perästäni viikonlopputoivottelut
tämä paha viikonloppu,
jonka voisi pyyhkiä elämästäni pois
unohtaa
hukun peittoihin
hukun kirjoihin
valun lattialle,
en jaksa hymyillä,
en poistua kotoa
ja niinhän minä teen;
lukkiudun kotiin
omahoitajan mielestä olen paranemaan päin,
mutta minä haluan vain ainoastaan kadota
kadota kokonaan
ei näin puolikkaana ole hyvä,
ei ole ollut pitkiin aikoihin
kaikki elämässäni on katoavaista,
etenkin ihmiset,
jotka joskus välittivät ja pitivät huolta
jos kaikki katoaisivat kerralla
sattuisi helvetisti,
mutta sitten ei tulisi enää näin suuria yllätyksiä
ja minä ansaitsen kaiken
en ehkä ole koskaan tarpeeksi hyvä
en edes siedettävä,
kelpaavasta puhumattakaan
enkä minä kestä
lepäsin
neuloin
neuloin
lepäsin
kello lähestyi uhkaavasti kolmea
en minä halua sitä!
älä ikinä näytä niin,
se on liikaa
silloin ovi täytyy laittaa kiinni,
silloin pelko valtaa minut
kuristaa
minä istun vielä siinä neljän hoitajan vieressä,
neulon vapisevin käsin
viimeinen rivi,
enää yksi
kai minäkin sitten lähden,
ja kuulin perästäni viikonlopputoivottelut
tämä paha viikonloppu,
jonka voisi pyyhkiä elämästäni pois
unohtaa
hukun peittoihin
hukun kirjoihin
valun lattialle,
en jaksa hymyillä,
en poistua kotoa
ja niinhän minä teen;
lukkiudun kotiin
omahoitajan mielestä olen paranemaan päin,
mutta minä haluan vain ainoastaan kadota
kadota kokonaan
ei näin puolikkaana ole hyvä,
ei ole ollut pitkiin aikoihin
kaikki elämässäni on katoavaista,
etenkin ihmiset,
jotka joskus välittivät ja pitivät huolta
jos kaikki katoaisivat kerralla
sattuisi helvetisti,
mutta sitten ei tulisi enää näin suuria yllätyksiä
ja minä ansaitsen kaiken
en ehkä ole koskaan tarpeeksi hyvä
en edes siedettävä,
kelpaavasta puhumattakaan
enkä minä kestä
ei minun tarvitse
5 kommenttia:
Hei, käyhän katsomassa sattuisiko minun blogissani olemaan sinulle jotain. ;>
Minusta ihan tuntuu, että sinut mainitaan uusimmassa postauksessani.
Miau.
Kävin kurkistamassa.
*voimahippusia*
Se on pelottava tunne, kun itsestä sanotaan että on paranemaan päin vaikka kuinka olisi paha olla. Tulee paniikki, ei ehkä haluakaan parantua. Ei halua pois, olla yksin.
Viimeksi kun olin tässä kunnossa, ympärilläni oli liikaakin ihmisiä. Nyt he ovat lähes kaikki poissa, en tiedä uskaltaako olla sairas, en tiedä kehen turvautua ja luottaa.
Yritetään silti pärjätä. <3
jätin siulle kommentaattia miun viimepostaukseen. käyppä lukemassa jahka ehdiit <:
En ole aikoihin käynyt lukemassa blogiasi. Anteeksi. On kyllä usein ollut mielessä käydä kurkkaamassa mitä sinulle kuuluu. Mutta olen ollut niiiiin loppu, että olet elänyt vain sydämessäni, enkä ole laittanut mitään viestiä ajatuksistani sinulle.
Tämä on kulta pieni taistelu, mikä on annettu sulle siksi vain, että sulla on voimaa taistella se kaikki paha pois. Anna itsellesi vain aikaa. Minä niin toivoisin, että tuntisit vielä joku päivä aitoa onnellisuutta ja rakkautta.
Halaus. <3
Lähetä kommentti