hiljaisuus niin raastavaa, pimeys niin tappavaa

eilen tapahtunut säikäytti,
sellaista ei ole käynyt aikoihin.

päätin hakea ruokaa
seistessäni siinä jääkaapin edessä,
silmissäni sumeni
en nähnyt mitään,
pelkäsin muiden huomaavan sen tuolin hapuilun
pyörryin
ja sitten liian nopeasti ylös

kipusin portaita pitkin yläkertaan,
kädet kiinni niissä rappusissa
en pyörry
en pyörry
en pyörry
en uudestaan

siinä sängyllä istuessani päätin,
että ostan rautatabletteja
tänään minä unohdin

uusi lääke on ehkä selkiyttänyt ajatuksiani,
jos se tarkoittaa sitä,
että toisinaan pää on totaalisen tyhjä
ja murtunut
lisäksi se aiheuttaa jokapäiväistä päänsärkyä
ja heikkoa oloa
mutta minä nukun useimpina öinä!

tainnutan itseni jo aikaisin iltaisin lääkkeillä;
unilääkettä
rauhoittavaa
ahdistuslääkettä..

polilta ei ole kuulunut kutsua lääkärin ehdottamiin psykologisiin testeihin,
joista otan hirveät paineet
pelkoa,
turhaa pelkoa

mutta niinhän kaikki pelkoni ovat turhia.
voi kun ne vain katoaisivat tuuleen,
lentäisivät pois kuin muuttolinnut,
jotka eivät palaa
jäisivät sille lennolle

eilen olin todella väsynyt,
miltei lamaantunut
olen sitä joka päivä,
nyt taas enemmän

pyysin saada siirtää sovittua keskusteluaikaa omahoitajan kanssa,
sain tahtoni läpi
tunsin olevani h u o n o ja niin epäonnistunut,
koska halusin saada pari tuntia aikaa levätä
ja ne unet minä sain

pieni lapsi sai tahtonsa läpi
lapsi,
joka ei taida kasvaa koskaan aikuiseksi
lapsi,
joka ei haluaisi murehtia tulevaa
mutta tämä lapsi murehtii,
murehtii muidenkin puolesta
sulkeutuu liiaksi,
elää pienessä maailmassaan

omahoitajani sai minusta irti enemmän,
kuin osasin odottaa
minä istuin siellä viihtyisäksi tehdyssä huoneessa
olo oli tyhjä
oli vain suuri tahto jäädä nukkumaan sinne toisen huoneen turvallisen tilkkutäkin alle,
sinne lämpimään,
turvaan

minun täytyisi miettiä,
missä asioissa koen olevani hyvä,
mistä olla ylpeä
ei sellaisia asioita ole enää!
huono itsetunto on romuttanut kaikki
vienyt iäksi kaiken

pakenen oman sänkyni syövereihin,
vaikka tiedän vajoavani
tiedän oloni huononevan,
ajatusteni juoksevan
vellon huonoissa ajatuksissa,
joita en saa itsestäni irti
annan niiden viedä minut
ja vajoan

nappaan koiran syliini,

kipuan samat portaat ylös

tyhjyys