ei minulla ole muuta sanottavaa kuin,
että reilussa viikossa olen saanut liikaa sotkuja aikaan.
luisun pitkin jyrkkää alamäkeä.
tulkaa joku pitämään kiinni.
tai sanomaan edes jotain auttavia sanoja.
olen ilman niitä vtun hukassa.
en selviä yksin,
en oikeasti selviä.
(ja tahdon vetää kaikki lääkkeet alas.
luovuttaa.
on tämä sitten kuinka säälittävää tahansa,
en jaksa välittää)
voikaa hyvin minunkin puolestani.
että reilussa viikossa olen saanut liikaa sotkuja aikaan.
luisun pitkin jyrkkää alamäkeä.
tulkaa joku pitämään kiinni.
tai sanomaan edes jotain auttavia sanoja.
olen ilman niitä vtun hukassa.
en selviä yksin,
en oikeasti selviä.
(ja tahdon vetää kaikki lääkkeet alas.
luovuttaa.
on tämä sitten kuinka säälittävää tahansa,
en jaksa välittää)
voikaa hyvin minunkin puolestani.
6 kommenttia:
Osaisinpa sanoa sanoa sanasen, pienen, merkityksellisen. Mutta tiedäthän sen, ajatuksissani olet. Voimahippusia lähettelen.
En tiedä mitä sanoa, mutta silti haluan sanoa jotakin, että tiedät minun ajattelevan sinua.
Vaikka se onkin kliseistä, koeta ottaa päivä kerrallaan. Ei mietitä liikaa huomista eikä pelätä tätä päivää, eihän?
Minä pidän sinusta kiinni.
Ainiin muuten,
tuli mieleen, että mahtaakos sulla olla meseä?
Jos on niin saattaisinpa haluta lisätä sinut.
<:
Kirjoitat niin surullisesti ja lohduttomasti, haluaisin antaa sinulle edes vähän enemmän voimaa uskoa huomiseen ja siihen että maailma on kaunis. Älä luovuta, niin kauan kun on elämää, on toivoa!!!
et sie luovuta!
muistan vielä ajan (toisessa blogissa), jolloin olit elämänsyrjässä kunnolla kiinni oleva tyttönen.
muistatko sie?
toivon niin kovasti siulle parempaa oloa ja eloa!
voimaa <3
Lueskelin blogiasi, karmean kaunista kieltä. Sanasi sattuvat suoraan sydämeen.
Lähetä kommentti