ajatusvirtaa

minä olen sekaisin.
yritin nukahtaa,
ahdistuin yksinäisyydestä.
siitä,
miten muiden elämä järjestyy.
siitä,
miten muut ovat onnellisia löytäessään sen toisen puolikkaan.
minä olen niin palasina,
että pelkkä puolikas ei riiittäisi.
mikään ei riitä,
olen niin liikaa.
(minussa on liikaa!)

unilääkkeet on loppu.
söin ensin yhden rauhoittavan,
sitten toinen,
kolmas,
neljäs,
viides,
kuudes,
seitsemäs,
kahdeksas,
yhdeksäs..
ja niin ne kaikki kymmenen pientä tablettia on sisälläni.
toivoin kuolevani,
vaikka en löytänyt enempää mitään koko asunnosta.

avasin koneen,
ystävä soitti.
äiti heräsi,
kuuli kyyneltulvani.
valo oli kiinni,
en olisi kestänyt itkuisia kasvojan,
en saanut sanottua mitään järkevää kyynelien seasta.

hlvetti olen sekaisin.

äiti meinasi raahata minut ensiapuun,
vaikka ei nähnyt suurimpia haavojani.
säälittävästi löysin pöydältä peilinpalasen,
liian tylsä.
syvemmälle ja syvemmälle.

olen huono ystävä.

en kenellekään mitään oikeassa elämässä,
en niin mitään.

meinasin kadota,
julmasti sanottu kuolla.

päässä heittää.
en näe eteeni,
kirjoitan vain.

kello on paljon.

mietin,
mitä kun kuolen.
muille se olisi helpotus.
kaikille.

menen lukemaan sohvalle kirjaa,
odotan kellokahdeksaa.

en taida nukkua ollenkaan.