minusta alkaa päivä päivältä vaan enemmän tuntua,
että kaikki oli nyt tässä todellakin.
tai ei kaikki;
kai niitä haavoja tulee vain lisää niin kauan,
kun hengitän.
onneksi ympärilläni näyttää menevän hyvin,
heillä ei siis ole huolta minusta.
vttu minä en jaksa tätä.
en enää.
onnekseni ei tarvitsekaan.
2 kommenttia:
Minusta tuntuu niin samalta tänään.
Tämä viikko on ollut elämäni surullisin.
Ensin menetin setäni,
sitten taisin menettää pojan.
Sen valon, jonka uskoin pitävän minun sydämeni koossa ja jatkamaan vähitellen eteenpäin.
Nyt tuntuu niin pahalta.
Niin helvetin p a h a l t a.
Pahemmalta kuin koskaan ikinä.
En tiennyt, että suru on näin vahva.
Sillä riittää voimia upottamaan minut niin syvälle murheeseen.
Toivottavasti sinusta tuntuisi joku päivä paremmalta ja jaksaisit vielä uskoa, ettän jonain päivänä kaikki on paremmin ja jonain vielä kauniimpana päivänä kaikki on oikeasti hyvin ja elämä on ihanaa.
En tiedä miksi tulin avautumaan tänne.
Tahdoin vain tulla antamaan oikein monta halausta ja paljon voimia.
Olet tärkeä.
Elämä satuttaa aina. Kaikille enemmän tai vähemmä. Ja ympärillä on oikeasti paljon ihmisiä, jotka kaipaisivat lohduttavaa olkapäätä, kuuntelevia korvia ja ymmärtävää päätä. Heitä on paljon enemmän kuin aavistaakaan.
Kaikki eivät vain pysty avautumaan kellekään. Kuka muka kuuntelisi. Ulkokuori pitää aina kaiken sisällään.
Toivon, että saat itsesi parempaan kuntoon ja joku läheisesi sielläpäin huomaisisi ja ymmärtäisi.
Voimia sinulle
Lähetä kommentti