ilmaa

olen hirveän pettynyt kaikkeen.
en ole puhunut tänään kenellekään,
edes omahoitajani ei sanonut minulle sanaakaan.
olen näkymätön,
vaikka istuin sen vieressä.
viesteihinikään ei vastata.

ANGST.

kaikki asiat ovat niin sekaisin.
minun reseptit on soskussa,
enkä saa niitä takaisin ennen kuin vien sinne viimeisetkin liitteet.
hävettää.
mutta on jotenkin muka pärjättävä ilman hetki.
mielialalääkkeitä tosin on,
mutta ahdistuslääkkeet,
rauhoittavat ja unilääkkeet on ihan finito.
ei vttu.
hävettää,
kun en pärjää.
että täytyy kiikuttaa sairaalamaksuja ja reseptejä sinne.
ja niin myöhään.

tänään osastolla painettiin kankaaseen.
minä vihaan sitä kangaskassiani,
voisinko yhtään rumemman saada aikaan?
en,
jätin koko paskan kesken.
meni voimat ja meni into.
ja muut vieressä sanoivat pitävänsä siitä,
minä taas näin niin monia virheitä.
hlvetti en tee enää koskaan mitään.
törmään kuvaryhmässäkin tähän samaan:
vertailen itseäni vain muihin.
ei tästä pääse eroon,
kun itsetunto on ihan miinuksen puolella ainakin sata astetta.

täällä minä en ole mitään,

täällä paleltaa,

täällä on yksinäistä ja pelottavaa.

koko elämäni on jo menetetty ja ehdottoman miinuksella.
antakaa minun mennä.

palellun jo.

osaston vaaka näyttää eri kuin meillä;
siellä lukema oli suurempi.

tarvitsin tyhjän huoneen,
kun varovasti astuin vaa'alle.

minä järkytyin.

astuin uudelleen.

sama tulos.
kilo.
meidän vaaka siis valehtelee.

tarvitsen uuden.

en osaa olla itselleni lempeä.

se poika,
joka on soitellut pari kuukautta minulle sinnikkäästi.
ajattelin vastaavani ensi kerralla.
kieltämättä hymyilin osastolla sen viestille:
pitääks sulle varata soittoaika vai oliks tää tässä? ;)
lähtiskö ihq-sanna la lasilliselle?
ajattelin:
mitä minä voin menettää vastaavani kutsuun myöntävästi?
ehkä ennen mahdollista tapaamista kerron,
miten vaikea ja ongelmallinen minä todella olen.
(edellinen vain hymyili,
ei uskonut minun olevan tosissaan.)
jos vielä kaiken senkin jälkeen kutsu on yhä voimassa,
minä tartun siihen.
ehkä vain leikin;
en halua parisuhdetta.
koko ajatus siitä vain puistattaa.
ei, ei, ei.
mutta en tahdo viettää kaikkia päiviä ja iltoja näin yksin.
en tiedä,
mitä kaipaan.
(paitsi m-alkuista poikaa,
mutta sitä en voi koskaan saada.)

olen hölmö.
ja sekaisin.

olen lopulta hirveä ihminen.
ihan kamala.

ei tämä kaikki voi olla minua.

jännittää aamu.