viallinen

mieli täynnä ajatuksia,
jotka leijailevat päässäni,
vailla päämäärää.
yhteenkään en osaa tarttua,
aina ote irtoaa.
ja niin olen taas sekaisin tuntein.

eilen minuun iski valtava ahdistus,
olin pojan luona.
poika sulki minut syleilyynsä,
puristi lujaa,
sanoi ihania asioita.
mutta minua ahdisti tuo kaikki.
tunsin silti eläväni,
sain olla juuri tällainen.
poika haluaa olla tukenani.
mutta minä tahdoin pois,
edes omaan sänkyyni.
tiesin, ettei se ahdistustukseni lopu itsestään.
sellaista ei vain tapahdu,
ennen kuin minä olen unessa.
lopulta sain vakuuteltua,
poika ajoi minut kotiin.

tänään poika haluaisi viedä minut tanssimaan,
muitakin pareja olisi tulossa.
eilen ennen iltaa jo ehdin suostua,
mutta nyt olen katumapäällä.
en minä kykene lähtemään ulos enää.
tuntuu niin,
että olen voimaton olemaan suhteessa,
jonkun lähellä.
minä en vain jaksa,
mutta kidutan itseäni.
en uskalla kertoa pojalle,
mitä oikeasti haluan.
että haluan olla yksin,
en osaa kaivata ketään tuohon.
mutta poika ei uskoisi,
että vika on minussa,
että kaikkia ei ole luotu olemaan toisen kanssa.
minulle ei ole tehty mitään väärin,
se täytyisi pojan uskoa.

maanantai on vaikea päivä,
haen erotodistuksen koulusta.
suoritan kaksi viimeistä kurssia aikuislukiossa,
huoh.
minä epäonnistuin,
en pystynyt kertomaan syytä siellä.

minulle on varattuna alustava aika päiväsairaalasta,
joltakin hoitajalta.
minua pelottaa,
jännittää,
ahdistaa.
jo ensi viikolla,
vaikka olin varautunut odotukseen.
se onkin nyt jo,
entä jos minä en osaa olla siellä,
puhua?
entä jos minua ei otetakaan sinne?
sekin pelottaa.

olen niin rikki.
ihmiset joutuvat raahata minua perässään,
jos haluavat minun pysyvän mukana.
minä haluan irrottaa otteeni jo.
ei tästä mitään tule.