liikaa

saamani kommentit herättivät paljon ajatuksia,
kiitos niistä,
mutta on hankala saada
puetuksi sanoiksi ajatuksiani.
minä en tiedä,
onko käyttäytyminen minun vai sairauteni syytä.
me kuljemme käsikädessä,
parantumiseen on todella vaikea uskoa.
siksi tuntuu helpommalta päästää irti.
vajoan vain syvemmälle,
kun ei ole kukaan pitämässä kiinni.



eilen pojan kanssa käymämme keskustelu..
luulin sen olevan vakava.
mutta tänään toinen vain vitsaili asioista,
kuin koko eilisiltaa ei olisi ollutkaan.
minulla ei ole edes huumorintajua enää?
en tiedä.
yritin kerrankin olla normaali,
kuin minua huvittaisi samat asiat.
poika on yksin tämän viikon kotonaan.
"et tulis tekemään mulle ruokaa?" -kysymys kieltämättä oli hellyyttävä,
melkein halusin olla pojan vieressä,
painaa huulet huulia vasten,
ottaa käsistä kiinni
ja kävellä yhdessä keittiöön.
mutta vain sen hetken.
sen jälkeen kaikki oli taas,
kuin ennenkin.
miksi en osaa päästää irti,
mutta en jäädäkään?
umpikuja.



jännittää,
pitääkö ystäväni syntymäpäivälahjaksi maalaamastani taulusta,
joka vaatisi vielä mielestäni pieniä lisäyksiä,
mutta ei ole aikaa,
ei ole voimia.
ei ole mitään.



aamuisin tahtoisin jättää pääni tyynyyn,
antaa päivän mennä ohitse.
kotona oleva äiti ei ymmärrä minua,
kyselee olemattomista töistäni,
päivittäin.
ja minun tekisi mieli joka kerta käpertyä kasaan,
huutaa ja itkeä,
vajota maan alle.
mutta minä en tee niin,
olen vain hiljaa.
sen minä osaan,
olla hiljaa.



minulle ei ole vähäisintäkään määrää itsekuria.
taskussa olevat viimeiset kolikot täytyi käyttää viinereihin.
viinereihin,
ei helvetti!
mutta en voinut vastustaa,
ja hetkessä olin nielaissut ne alas.
mutta minä en oksenna,
en tälläkään kertaa.
minä paastoan seuraavaan aamuun asti,
en sorru ruokaan,
en varmasti saa sortua.
todella tervettä
saada kaikki kalorit herkuista,
minä ajattelen.
mutta silti niin tapahtuu,
useinkin.
mutta niin on parempi,
kuin lihoa yhtään enempää.
pelottaa,
mihin tämä johtaa,
mihin kaikki johtaa.
onko millään enää merkitystä,
kysyn itseltäni usein,
nytkin.
minusta ei.