olen ärtynyt,
erittäin ärtynyt!
miksei poika voi antaa minun olla,
lopettaa kyselemistä,
jättää minut rauhaan?
lopettaisi utelun,
unohtaisi minut.
poika ei usko,
että ei minua voi auttaa.
minua yritettiin saada ulos,
metsään kävelemään,
ja "piristymään".
minua ei piristä aina aurinko,
ei seura,
ei ulkoilma,
ei mikään.
silloin tahdon käpertyä peiton alle,
nukahtaa,
unohtaa tämän maailman.
niin minä tein.
katsoin rimakauhua ja rakkautta -jaksoja,
mutta uni vei voiton.
kun heräsin,
tunsin henkisen pahan olon ja mahakivun jatkuvan.
ja tämä jatkuu,
jatkuu jatkumistaan.
ei lopu ikinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti