loppuu sanat multa

eilen vastuuton humala,
mukavia ihmisiä ja paljon naurua,
vakaviakin keskusteluja.
poika toi minut kotiovelle,
ei uskonut minun pärjäävän,
ei siinä kunnossa.
olihan se meistä ainoa ajokuntoinen,
töidensä vuoksi.

en edes tiedä,
kutsuako poikaa millä nimityksellä,
kaveri vai poikaystävä?
poika sanoisi minua tyttöystäväksi,
on sanonutkin.
annan tehdä niin.
mutta en minä osaa seurustella,
en uskalla kiintyä,
en luottaa.
olen kysynyt itseltäni,
haluanko olla irrallaan.
minä en tiedä.
sen tiedän,
en halua satuttaa ketään.
jos jotain,
vain itselleni voin tehdä niin.

punnitsen vaihtoehtojen välillä,
olenkohan kylmä ihminen.
ei, se on tämä masennus.
en pysty uskomaan toisen sanoja.
en halua pojan pilaavan elämäänsä.
riittää, että minun elämä on näin.
en ymmärrä,
miksi se vielä on takertunut minuun.
minä en uskalla.

luottamus on tärkeä asia.
sen tajuan, kun sen olen ihmisiin menettänyt.

voin sekä fyysisesti että henkisesti pahoin,
ei olisi pitänyt laittaa suuhun mitään.
huomenna pystyn siihen.
minusta tulee pienempi,
tahdon mahtua entisiin vaatteisiini
ja näyttää hyvältä.

mieli täynnä surua,
alakuloa,
huolta tulevasta.

jokainen päivä on haaste.