kykenemättömyys

herään uuteen aamuun,
otan aamulääkkeeni,
mietin,
miksi minun täytyy herätä,
kun päivilläni ei ole mitään merkitystä,
ei mitään tavoiteltavaa?
masentavaa.

täytyisi kirjoitella työhakemuksia,
kuulemma,
mutta minä en yksinkertaisesti pysty.
en kykene lukemaan ilmoituksia,
joissa vaaditaan yhtä sun toista.
en osaa kirjoittaa itsestäni totuudenmukaisesti,
en minä edes halua ainoatakaan puhelinsoittoa,
yhteydenottoa.

kotona minua ei ymmärretä,
käsketaan siivoamaan.
perään saan moitteita siitä,
miten en ole vieläkään nostanut tavaroita lattialta.
"toi on jo epänormaalia" -lausahduksen
minä kuulen päivittäin sanottavan minulle.
täytyykö helvetti olla niin NORMAALI?
mitä se on?
sitä että käy säännöllisesti töissä,
siivoaa,
syö viisi kertaa päivässä,
urheilee?
kuulostaa tylsältä,
ja mahdottomalta jokainen kohta.
olen hyväksynyt sen,
mutta kaikki eivät pysty siihen.
ei,
vaikka on kokenut itse saman sairauden,
silti ei kykene ymmärtämään minua.

minä en jaksa.