ei tunnu miltään päivältä,
vapaapäivät vain toistavat toisiaan.
en tee mitään merkittävää,
pakenen todellisuutta tekemiseen,
kun ei uniin pääse.
kun voimat loppuu,
ahdistus palaa.
on vaikea hengittää,
oppia elämään.
minä en osaa tätä.
on tehty taas lääkevaihdos,
nyt odotan päivittäisen päänsäryn lakkaavan.
vähentynyt se on jo,
mutta univaikeudet vaivaa.
oli ilta,
oli monta lääkepurkkia laatikoissa,
oli paha olo.
ainoa toive oli nukahtaa.
kaksi lääkettä rauhoitti,
mutta ei tuonut unta.
sitten kaksi unilääkettä.
ei unta.
ahdistus
ahdistus
kolme rauhoittavaa perään.
ja niin oli pääni lääkkeistä sekaisin,
se vanha tuttu itsetuhoisuus.
syvä kuilu,
pohjaton
epätodellisuus
minä viimein nukahdin,
nukuin melkein kellon ympäri.
en olisi tahtonut herätä ollenkaan.
mielessä pyörii toimintaterapeutin kysymys:
mikä saa teidät heräämään aamuisin?
olen miettinyt sitä koko viikon,
ei siihen ole vastausta.
ei mikään saa,
mutta on vain täytynyt.
täyttä kidutusta nämä päivät.
jos vain olisin parempi,
olisi jokin merkitys.
kaikki kaatuu
nyt
kohta
kun voimat loppuu,
ahdistus palaa.
on vaikea hengittää,
oppia elämään.
minä en osaa tätä.
on tehty taas lääkevaihdos,
nyt odotan päivittäisen päänsäryn lakkaavan.
vähentynyt se on jo,
mutta univaikeudet vaivaa.
oli ilta,
oli monta lääkepurkkia laatikoissa,
oli paha olo.
ainoa toive oli nukahtaa.
kaksi lääkettä rauhoitti,
mutta ei tuonut unta.
sitten kaksi unilääkettä.
ei unta.
ahdistus
ahdistus
kolme rauhoittavaa perään.
ja niin oli pääni lääkkeistä sekaisin,
se vanha tuttu itsetuhoisuus.
syvä kuilu,
pohjaton
epätodellisuus
minä viimein nukahdin,
nukuin melkein kellon ympäri.
en olisi tahtonut herätä ollenkaan.
mielessä pyörii toimintaterapeutin kysymys:
mikä saa teidät heräämään aamuisin?
olen miettinyt sitä koko viikon,
ei siihen ole vastausta.
ei mikään saa,
mutta on vain täytynyt.
täyttä kidutusta nämä päivät.
jos vain olisin parempi,
olisi jokin merkitys.
kaikki kaatuu
nyt
kohta
muistot vain satuttavat,
olen niin heikko.
hauras.
en osaa enää syödä,
en osaa enää syödä,
tähän jää.
ei vain jaksa välittää.
sanojen helinä,
kaikki se on nyt tässä
enempään en kykene
nyt
2 kommenttia:
tulee se vastaan jossain vaiheessa. ja se tulee kamalan kovaa.
isku vasten kasvoja.
pelkään sitä.
että on pakko herätä.
ja huomaa ettei jää mitään käteen.
se todellisuus tulee meillä kaikilla jossain vaiheessa vastaan. sinulla, minulla, jollain toisella.
joku puhkoo sen saippuakuplan jossa kuljemme, repii sen sumupilven silmiemme edestä.
vetää maton alta ja potkaisee päähän:
HERÄÄ!!
ja kamalinta on herätä siihen.
eikä todella mitään jää käteen.
mutta se herätys voi pelastaa jonkun.
tajuamaan että on vielä elämää,
parempaa.
että haluaa elää siinä elämässä.
Niin, en minäkään tahtoisi herätä. Kuitenkin se herääminen on vaivan arvoista.
Miten paljon rasiallinen jäisiä mansikoita ja kaakaojauhetta voikaan piristää iltaa?
Lähetä kommentti