hyvää yötä ja huomenta

luopuminen,
se aiheutti heti aamulla ahdistusta.
paniikki.
ja tyhjä paperi.
laitoin sen pois,
kokonaan tyhjäksihän se jäi.
edessäni iso pino selailtuja lehtiä.
vein nekin pois näkyvistäni.

tänään on en saa mitään aikaan,
en jaksa mitään,
en osaa mitään,
mikään ei huvita,
en jaksa ketään -päivä.
kuin huomista ei tulisikaan.

epätoivo.
mustaa.

tänään on hymy kadoksissa.
olen hukassa jopa itseltäni.

kaipaan liikaa sitä menetettyä kuuntelijaa ja olkapäätä,
syliä.

älä vielä luovuta,
kaikella on hintansa
mut mikään ei oo vielä mahdotonta
sitä sanotaan
mennyttä ei takaisin voi saada
eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan

--

luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään
turha pelätä laukausta,
sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa

(don huonot: hyvää yötä ja huomenta)

rakastan tuota.
vielä kun osaisi uskoa noita sanoja,
että mikään ei ole mahdotonta.
toisille ei ehkä.
(kaikkien muiden asiat järjestyy kyllä!)

tein eilen päätöksen,
jonka jo tänä aamuna kumosin salaa itseltäni.
huomaamattani.
vaikea irrottaa tästäkin juuri,
kun on pystynyt edes johonkin.

moitin itseäni taas sadasta asiasta,
joissa olisi parannettavaa.
vaikea keskittyy hyviin asioihin,
kun negatiivisia on tuplasti enemmän.

käyn nukkumaan,
jotta voin taas pyöriä hereillä koko aamuyön.
merkitykset on kadonneet.
menen ja teen tietämättä miksi.
voimat katoaa.