riko minut vaan, ehjäksi en enää tahtoisikaan

istun yksin huoneessani,
jonne aurinko paahtaa toisina hetkinä suoraan ikkunasta sisälle.
mittaria minulla ei ole,
ehkä parempikin,
etten tiedä asteita.
tukahduttavan kuuma.

tekisi mieli vedellä kerralla kurkusta alas kaikki lääkkeet,
olla välittämättä ja huolehtimatta itsestäni.
ei minulla ole väliä,
kaikki ihmiset kaikkoavat läheltäni.
kenelläkään ei ole aikaa minulle silloin,
kun sitä todella kaipaisin,
tarvitsisin.

vihaan jo yksinoloa.
hajoan,
hajoan,
hajoan.
kaipaan ihmisiä ympärilleni.
ihmisiä,
jotka oikeasti välittävät.
en osaa olla yksin.

näin jälkeenpäin kaduttaa,
kun kävin kaupassa ja ostin herkkuja.
se tiesi vain ahmimista.
eli en taaskaan pystynyt siihen,
mihin halusin,
vaan sorruin.
ruoka sentään pysyi hallinnassa,
annos oli kohtuullinen.

itkettää.