astuin vaa'alle silmät kiinni,
hajosin avatessani ne.
olen r i k k i.
ja ahdistunut.
vihaan itseäni,
vihaan,
vihaan,
v i h a a n.
ei kukaan voi tällaisena pitää minusta,
itse vähiten.
häpeän kirjoituksianikin,
häpeän itseäni
ja paljon.
ja minähän laihdutan.
en ole omahoitajalle tai lääkärille koskaan puhunut tästä.
ollaan mietitty vain masennusta ja ahdistusta,
kaikkea mitä siihen liittyy.
muttei koskaan paino-ongelmia,
ei koskaan.
olen pelkuri.
en uskalla,
enhän edes näytä siltä!
tällä hetkellä pelkään yksinoloa
ja paljon.
kunpa tätä kaikkea ei tarvitsisi kestää.
1 kommentti:
Jos antaisi häpeälle kaiken vallan, emme me kukaan pystyisi paljastamaan niitä syvimpiä tunteita meissä. Se olisi sääli. Sillä ne ilot ja surut ovat jokaisella ainutlaatuisia ja kokemuksen voi jakaa vain ilmaisemalla itseään. Joten älä häpeä (ainakaan liikaa).
Minä toivon, että kerrot omasta syömisestä, painosta, peloista ja tahdosta laihtua ihan suoraan. Uskon, että kukaan ei arvostele ongelmaasi tai katso sitä miltä sinä näytät (niin ja miltä näyttää syömishäiriöinen? ei sellaista ole määritelty). Kerro niille, mitään ei kannata salata. Kukaan ei osaa auttaa, jollet anna lupaa. Ja olet ansainnut luvan kertoa sekä saada apua. Halaus. <3
Lähetä kommentti