torstai 22. heinäkuuta 2010

en ole yhtään mitään

tunnen yhä yksinäisyyttä,
vaikka todellisuudessa olen ollut sosiaalisempi
kuin aikoihin.
minulla on sittenkin ystäviä.
mutta ei se riitä,
näemme niin harvoin.
kaipaan niitä läheisiä ystäviä ympärilleni.
en ehkä ansaitse sellaisia.
vika on minussa;
jännitän tapaamisia,
en osaa puhua,
olen vain kaikkea negatiivista.
olen kaikkea,
mitä ei pitäisi.
tai minusta puuttuu jotakin,
paljonkin.

olen iloinen vain syömättömyydestäni.
jätän aterioita väliin.
ne haarukalliset,
jotka joutuvat kurkustani alas,
suututtaa ja itkettää vain.
lopetan tämän,
kun olen laihtunut tarpeeksi.
sitä ennen en pysty,
en halua.
minä en voi.

1 kommentti:

Kakofonia kirjoitti...

Kadehdin salaa sitä tunnetta, mitä tunnet. Kun ruoka ei mene alas ja jos menee se tekee niin kipeää. On pelottavaa yrittää syödä yhtään enempää eikä ole mitään muuta oikeaa kuin kuihtuminen.

Mutta se ei mene niin. Eiei. Et saa tehdä sitä. Vaikka kieltäminen ei auta.