lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä

en ole varmaan vielä koskaan sanonut kiitosta täällä.
kiitos kaikille lukijoilleni,
kiitos kommenteista.
tuntuu niin hyvältä tietää,
että joku tosiaan haluaa näitä sanojani lukea.
kiitos,
olen kovin otettu.

olen vältellyt pitkään tätä blogimaailmaa,
olen lähinnä vain käynyt ja sulkenut koneen.

on väsymystä, ahdistusta,
en tiedä syytä.
yksi syy ahdistukseeni on itsetunto,
huono sellainen.
kiloja on niin paljon,
että en edes uskalla nousta vaa'alle.
kiloja on varmasti miljoona enemmän,
kuin viimeksi.
inhoan itseäni,
inhoan ulkonäköäni.
on päiviä,
jolloin jätän ruoan vähemmälle,
mutta sorrun herkkuihin ja niitä menee kurkusta alas paljon.
enkä osaa lopettaa.
syön ja syön.
sitten on taas yksi syy lisää moittia itseäni.

muuten voin henkisesti hieman paremmin
kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten.
toisaalta se on huonokin asia:
keskityn taas liikaa syömiseen.

tahtoisin luovuttaa,
ei minun elämästäni tule koskaan mitään.
en tule onnelliseksi näin,
en tiedä, mitä se onni on,
en enää edes muista sitä aikaa.
ja ympärilläni olevat ihmiset hehkuvat onnesta.
silloin tahtoisin luovuttaa,
kadota näkyvistä.

järvi,
johon voin halutessani hukuttautua