en muista toista yhtä vaikeaa ja itkuista.
itku oli loputonta.
halusin aamulla soittaa äidille ja kertoa kaiken,
syyn itkuuni.
näppäilin numeron,
mutta en saanut sanotuksi mitään siltä itkulta.
kyynel toisensa jälkeen vieri pitkin poskiani.
pelkäsin yksinolemista,
pelko oli valtava.
niin suuri,
etten edes löydä sanoja.
alakerrassa oli kolme ohjaajaa,
jotka olisivat varmasti kuunnelleet.
mutta en uskaltanut mennä,
en pystynyt itkultani.
en olisi kyennyt puhumaan,
en sanaakaan.
maha oli tyhjä.
mutta se ei haitannut,
en välittänyt,
vaikka olisin syönytkin.
ja samaan aikaan olin tyytyväinen,
että en laittanut mitään suuhuni.
yksinäisyyden pelko oli suurin vaikeus.
ystäväni on sairaana,
kuumeessa.
meidän piti viettää juhannus yhdessä.
nyt olen täysin yksin.
minulla ei ole suunnitelma b:tä.
yksi suunnitelma
ja kaikki kaatui.
todella pitkästä aikaa ajatukseni olivat kamalia,
itsetuhoisia.
kaikki päättyi siihen,
kun nukahdin ja nukuin koko päivän yli.
herätessä lähdin ulos,
vaikka samaan aikaan häpesin itseäni.
lohtuostoksena ostin ihanat kengät.
rakastan niitä.
nyt ahmin tyhjyyteeni viinirypäleitä,
se riittää.
en ansaitse enempää.
1 kommentti:
Sinä ansaitset saman verran kuin muut ja enemmänkin! Älä pode huonoa omatuntoa kaikesta ja karista ne inhottavat ajatukset, jotka tekevät vain pahaa sinulle ja muille! Iso rutistus!
Lähetä kommentti