en niele tuskaa, vaan shampanjaa virtanaan

en käsitä itsekään,
miten olen pystynyt ahmimaan ruokaa tänään.
no, eilen en syönyt paria leipää enempää.
silti huono omatunto vaivaa tuolla jossakin
ja tekee mieli pitää taas syömättömyyspäiviä enemmänkin,
useammin.
tahdon tulla pienemmäksi,
tahdon tahdon tahdon.

juhannus meni,
mutta ei kuten olin suunnitellut.
lähdin porukoiden luokse,
äiti tarjosi alkoholia minullekin
ja samalla piti minua pienenä,
kunnes lopulta mietti,
että herranjumala, oothan sä jo aikuinen.
humalluttiin ja minusta tuli sosiaalisempi;
juttelin koko illan erään,
entistä tuntemattoman,
miehen kanssa.
aamulla oli hassua nähdä sitä,
hyvällä tai huonolla tavalla hassua,
sitä en tiedä.
koko alkoholi päässäni oli aika tyhmä veto,
se oli pakenemista kaikesta tästä todellisuudesta.
vaikka aina sitä tietää,
että se todellisuus tulee vastaan joka tapauksessa.
mutta tehty,
mikä tehty.

nyt taas kamppailen ruokajuttujen kanssa,
kun "mikään" vaate ei mahdu päälle ja jos mahtuukin,
ei näytä yhtään hyvältä.
katson kateellisena muita,
kuinka he voivat kävellä minihameissaan pitkin katuja.
peilikuvani on niin kamala,
että en ihmettelisi,
jos kukaan ei kehtaa liikkua
kanssani kohta enää missään.