välttelen sitä.
en tiedä syytä siihen.
en oikein luota itseeni.
ollessani yksin ne pahat ajatukset valtaavat minut.
ja ahdistus,
siitä en pääse eroon.
täytyisi opetella olemaan yksin.
niin minulle toitotetaan jatkuvasti,
mutta en minä vain opi,
en koskaan.
tunnen ajoittain olevani jopa yksinäinen,
jota pakoilen käymällä vanhempieni luona usein.
jatkan asumista tukiasunnossa,
vuokrasopimusta jatkettiin.
en haluaisi,
en sopeudu,
en tutustu muihin.
mutta vaihtoehdot oli vähissä,
joten olihan se pakko laittaa nimi papereihin
ja paperit eteenpäin.
huokaus.
en minä osaa elää.
toisinaan tahtoisin taas vain luovuttaa.
se tunne valtaa minut liian usein.
jos vain luovuttaisin.
5 kommenttia:
Älä lopeta!!!
(ja vaikka tuo on vaan pieni sana, se on lyhyt ja ytimekäs, jossa on paljon sisältöä)
♥ monet ihmiset tykkää susta juuri tuollaisena ♥
Niin, älä lopetä, älä luovuta. Jokaiselle tulee niitä päiviä ja hetkiä, joina tahtoo päästää irti ja vajota, mutta se ei kannata. Pitää yrittää jaksaa jatkaa kapuamista! Vaikka se onkin niin helvetin vaikeaa.
Tukiasunto on ehkä hyvä vaihtoehto sulle. Ja yksinolo onkin taitolaji. Jotkut sen osaa, jotkut tarvitsee jonkun jatkuvasti vierelleen, koska pelkää. Et ole ainoa. Mutta yksinolonkin voi oppia. Kun olet yksin, älä jää vain olemaan vaan tee kaikkea, mistä pidät. Niin "yksinäisistä" hetkistä voi tullakkin kivempia :)
Voimia ja halaus! ♥
Itsekin pakoilen yksinäisyyttä.. Kirjoitin siitä tänään ja voisin jatkaa siit vaik miten paljon. Oon vaan niin yksin, ja pakoilen myös porukoille sitä (oon nytkin vanhemmilla).. Voimia <3
Älä vaan luovuta;( Mullakin on ongelmia yksinäisyyden kanssa, tulee ahdistusta ja itkua ja kaikkee paskaa ku joutuu olemaan yksin. Se on kamalaa ja haluisin oppia olemaan ja ehkä jopa nauttimaan omasta rauhasta, en sitten ollenkaan tiedä miten se olis mahdollista ;(
Sait musta uuden lukijan! :)♥
Sulla on tosi jännä tapa kirjoittaa! :)
Lähetä kommentti