ne ovat olleet ihmeellisiä.
ne on vieneet suurimman ahdistukseni pois.
välillä se ahdistus yrittää saada valtaa,
mutta tähän asti se kestämättömin on poissa.
on hieman helpompi olla ja hengittää jopa yksin.
ahdistuksen sijaan olen liikaa keskittynyt syömiseen.
ja syönyt paljon.
olen syönyt ihan liikaa.
pelkään sen johtuvan tuosta lääkkeestä,
ainakin osittain.
ja siitä,
kun olen paljon tekemättä mitään.
tahtoisin vain nukkua ja nukkua,
ja nukkua vielä lisää.
olla unessa
ajattelematta mitään todellista,
hukkua uneen.
elämäni vain tuntuu merkityksettömältä.
iltaisin otan iltalääkkeeni jo alkuillasta
nukkuen loppuillan,
aamuun asti.
nukun kellon ympäri,
muutamia kertoja heräillen.
ensi viikolla on palaveri siitä,
jäänkö asumaan nykyiseen tukiasuntoon vai mitä teen.
en tahtoisi tänne jäädä.
pelottaa kun nuo asiat täytyy käsitellä,
mutta en pidä nykyisestä solustani.
asia vaivaa älyttömästi,
koska kaikki on vähän auki vielä.
pakoilen uniin taas,
todellisuuspakoa.
5 kommenttia:
En tiedä onko uneen pakeneminen huonosta, mutta olen huomannut itsekkin odottavani iltaa ja nukkumaan menoa, jotta voi unohtaa kaiken muun ja vaan olla. Menen aina huonon päivän jälkeen mahdollisimman aikaisin nukkumaan ja pakotan itseni uneen lääkkeillä, jos muu ei tepsi.
Mutta ihana kuulla, että ahdistus on helpottanut ja olo on edes hiukkasen parempi:) Haleja <3
Toi on aika paha juttu jos uneen pakenet asioita.. =( Siinä menee rytmit sekaisin ja kaikki. Liika nukkuminen ei oo hyväksi... Mutta kaipa sin tiiät sen... =/
Eikä kyllä ole varmaankaan helppoa siitä irrottautua. Kun jotain pitäisi lähteä tekemään.
Heh...Mietin tässä vaan et ajattele miten paljon oot päässy elämässäs eteenpäin, kun muistelee niitä meiän ikivanhoja keskusteluja ym =D =) Asiat on aikas paljon muuttunut. Ja sä myös =) <3
Meiän pitäisi nähdä... =)
T.Johanna
Uni on niin mielettömän helppo keino irrottautua ajattelemasta mitään muuta. Ja joskus se myös parantaa, vaikka lopulta sitä pitäisi vain kerätä jostain voimia kohdata ihan oikea maailma. Liika on liikaa.
Hyvä kuitenkin että lääkkeet toimivat ja auttavat ahdistukseen, vaikka mikään ei koskaan olekaan mustavalkoisesti pelkästään hyvää tai huonoa.
Kovasti tsemppiä.
Heips! Susta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään...<3
Moips. oon lukenu sun blogia jo pitkän aikaa, mutta kommentoinu en oo. Nyt tuli sit sen aika:
Sää osaat käyttää sanoja hyvin, ja tykkään sun tavasta kirjoittaa. Vaikkakin aika surullisia juttuja...mutta se on sua. ja voit kirjoittaa mitä haluat.
Voimia ♥
Lähetä kommentti