jotain hirveää ilman
että edes huomaan.
yhtäkkiä kuin pommi olisi rysähtänyt päälleni:
olen lihonut.
olen ollut tiiviisti osastolla hoidossa,
syönyt muiden kanssa nätisti.
toisinaan jättänyt myös syömättä.
olen välttynyt punnituksilta monen monta viikkoa.
yhtäkkiä vain sitä jouduin
ja pam.
yritän unohtaa asian,
syödä vähemmän.
liikkua en yksinkertaisesti jaksa.
olen niin sairas ja kuoleman väsynyt.
uusi sähköhoitosarja on aloitettu taas.
on otettu kokeiluun uusi lääke,
minulle tarjotaan keskusteluapua
niin hoitajien kuin toimintaterapeutinkin tahoilta.
silti minä olen niin sairas.
masentunut.
lihomisesta huolimatta masennus on se suurin ongelmani,
jonka kanssa yritän taistella yhä.
minä yritän
ja sen todella täytyy merkitä jotakin
edes jonain päivänä.
puutarha on kyllä myös iso plussa joinakin päivinäni.
rakastan niitä töitä,
ja pidän niistä ihmisistä sanattoman paljon.
kaikki se vain antaa minulle paljon voimia.
se on tärkeää.
hymy.
muuten olen kohdellut huonosti vahingoittaen itseäni.
sitä en voi unohtaa,
jälkiä on yhä.
eikä sitä saakaan unohtaa.
olen luvannut osastolla olla satuttamatta itseäni enää.
minä olen luvannut.
yritän todella pitää lupaukseni niin osastolla
kuin täällä kotilomilla käydessäni.
minä yritän vielä.
2 kommenttia:
Kiitos, että yrität.
Et varmasti ole lihava. Ihan hyvän kokoinen ja kaunis, kaunis ja nätti tyttö. Tai nainen.
Hyvä ettet ole vielä menettänyt kaikkea toivoa. Voi miten masennus voikin tarttua tiukkaan.
Kyllä elämä voittaa vielä. Usko siihen ja jatka yrittämistä-jonain päivänä vielä hyväksyt itsesi!
Lähetä kommentti