edelliset muutamat viikot ajattelin samoin,
mutta en välittänyt siitä paljon.
nyt se tuntuu melkein kuolemalta se vaa'an lukema,
jota kauhulla muistelen muutaman viikon takaa.
sen jälkeen minua ei ole pakotettu astumaan vaa'alle.
ei onneksi.
eilen kun rakkaimmat housuni sanoivat sopimuksensa irti,
tämä kaikki painaa liikaa minua.
tahtoisin laihtua hetkessä.
nyt heti,
kuin salaman iskusta.
tahdon.
ja koska niin ei tapahdu,
kaikki tuntuu samalta kuin kuolema.
vaatteet kiristää ja puristaa,
osa ei taida mahtua edes enää päälleni.
yök,
inhotan itseäni.
inhotan itseäni niin paljon.
enkä uskalla puhua tästä kenellekään,
koska masennus on se,
joka on pahempaa nyt tästä huolimatta.
se syö minua,
sen takia olen sairaalassa.
olen ollut sähköhoidossakin.
pieniä valon pilkahduksia.
välillä pääsen sieltä kotilomille,
jotka samalla pelottaa.
ja täällä pelkään.
jo samana iltana olin täynnä ahdistusta ja pelkoa,
halusin takaisin osastolle.
silti päätin,
että minun täytyy yrittää kestää,
en voi aina luovuttaa.
menin nukkumaan ja niin uusi aamu tuli.
3 kommenttia:
Uusi aamu tulee aina vaikka tuntuis kuinka vaikealta. Uusi päivä tuo aina lohdun. On taas uusi päivä aloittaa alusta ja taistella pahaa vastaan.
Tahtoisin tukea sua ja olla olemassa. Voimia ja toivon, ettet vahingoita itseäsi.
"Uusi aamu tulee aina vaikka tuntuis kuinka vaikealta. Uusi päivä tuo aina lohdun. On taas uusi päivä aloittaa alusta ja taistella pahaa vastaan.
Tahtoisin tukea sua ja olla olemassa. Voimia ja toivon, ettet vahingoita itseäsi."
Ei muuta lisättävää...Voimia! Sinä selviät, kun vain jaksat yrittää!
Mutta syöväthän nuo syömisongelmatkin sinua, vaikka masennus olisikin tällä hetkellä se pahin. Saattaa olla että jossain vaiheessa nuo kääntyy toisin päin.
Että uskalla vaan puhua! :)
Haleja!<3
T.Johanna
Lähetä kommentti