minut pakotettiin katsomaan vaakaa,
sen suurta lukemaa.
olin kuin ne numerot tulisivat ja häipyisivät samantien mielestäni.
voi kun se olisikin niin.
se suuri luku.
ajatukseni sitä kohtaan on niin samat jatkuvasti.
enkä ole niin rohkea,
että uskaltaisin avautua tästä kenellekään,
en edes ihmisille,
jotka työkseen kuuntelevat ja yrittävät auttaa.
sitä varten he ovat osastolla.
pidän liikaa asioita sisälläni siitä huolimatta.
tuntuu, ettei minulla enää ole sanoja,
sen sijaan itsevihaa riittää tätäkin asiaa kohtaan.
lupaan yrittää tästä lähtien enemmän,
en halua jättää tätä blogia ja kirjoittamista ikinä.
on vain kurjaa vaihe elämässäni,
tästä on päästävä yli jonain päivänä.
anteeksi rakkaat lukijat.
älkää kadotko!
7 kommenttia:
ei tietenkään kadota <3
älä sinäkään
yhdyn edelliseen kommenttiin.
täällä me ollaan ja täällä me pysytään<3
Kyllä sinä pääset tämän kurjan vaiheen yli ja selvät siitä!
Enkä minäkään täältä häviä..
Hei! Lahjoitan sinulle tunnustuksen blogistasi. En osannut linkittää sitä blogiisi, joten kurkkaa se blogistani :)
Tyttö <3 Löysin sinut täältä, eihän haittaa jos luen tekstejäsi? Voimia paljon sinne!
En häviä minäkään, vaan uudeksi lukijaksesi liityin<3 Voimia tyttö, paljon.
Lähetä kommentti